Kuten tässä olen nyt pari päivää todistellut, ruoan epä-haaskaaminen on tärkeää ja mahdollista. Viidakon vanha sananlasku practice what you preach tulee tässä keitossa (kanan-)lihaksi ja todistaa taas, että rumakin ruoka voi olla hyvää. Kyseessä siis soppainspiroitunut wochensau kaalista, jonka ostin alunperin soijarouhe-peltikaalikokeilua varten. Kokeilu jäi myöhempään kuten kaaliakin. Laitan reseptin ihan vain ideoita tuottamaan, eipä tätä välttämättä kannata sellaisenaan kopioida. Pari maukasta oivallusta kuitenkin. Oivallukset merkitty *-kuviolla.

Kanakaalisoppa (4 hengelle tai yhdelle monesti)

• 1,5 tl punaista currytahnaa
• kuivattua korianteria
• iso sipuli
• iso porkkana
• reilusti kaalia
• bambunversoja (purkista)
• 300 g broilerinsuikaleita (naturel)
• 1 kanaliemikuutio
• loraus soijaa
• tuore chili
• 2 tl fariinisokeria
• vettä ainakin 2,5 litraa
• kookoshiutaleita*
• kanelia*, suolaa, pippuria
• suolapähkinöitä*

Kaada pieni tilkka öljyä riittävän ison kattilan pohjalle ja paistele siinä hetki currytahnaa ja korianteria, miksei pilkottua chiliäkin. Lisää sipulit ja pienen kuullotuksen jälkeen vesi, liemikuutio ja pilkotut vihannekset. Mausta fariinisokerilla, kanelilla, soijalla, pippurilla sekä tarvittaessa lisää hieman suolaa. Ropsaa joukoon jookoskookoshiutaleita ehkä kourallinen, pari. Kun vihannekset alkavat saavuttaa sinua miellyttävän kypsyysasteen, lisää broilerinsuikaleet ja kiehauta vielä muutama minuutti. Tarkista maku. Anna jäähtyä ja ripottele päälle suolapähkinöitä. Pähkinät tekivät vihdoin keitosta spessun ja maistuvan.

Porkkanan tilalle sopisi paremmin kukkakaali. Värit tosin olisivat vielä tätä bambu-sipuli-kaalisoppaakin kelmeämmät! Mutta sisäinen kauneus, ruoassakin. Siis edes.

Tänään Hesari jatkaa hukkaruoan miljoonakiloista kertomalla, että leipomon tähteet kelpaavat eläinten rehuksi, mutta muu ruokajäte ei. Paperiversion artikkeli mainitsee myös, että päivittäistavarakauppojen yhdistyksen suositusten mukaan elintarvikkeita voi luovuttaa parasta ennen -merkinnän jälkeen vastuullisille hyväntekeväisyysjärjestöille, jotka käsittelevät ruokaa oikein. Voisiko kauppoja suorastaan velvoittaa toimimaan näin? Pitäisikö yhteiskunnan osallistua mahdollisiin lisäkuluihin tukemalla? Ja aiheutuuko siitä lisäkuluja?

Edellisen Pelastetaan ruoka! -postauksen kommenttiosioon on jo tullut paljon hyviä keinoja hyödyntää ruoanjämiä ja myös ajatuksia siitä, kuinka niitä syntyy mahdollisimman vähän. Anna oma panoksesi ja inspiroidu kehittelemään esim. nimimerkki Hessun tapaan suoranainen kolmen päivän ekonominen ja ekologinen menu! Sinut on haastettu.

(Alla muuten oma huhtikuun haasteruokani.) 

Otan täten huhtihaasteen vastaan ja osallistun rehtiin ruokakisaan vuohen gruyere -juustolla (tuotetiedot) ja luomu-siitakesienillä täytetyin jättitortellinein. Jättikokoisia ne ovat siksi, että debytoin tässä rohkeasti tämän pastamuodon muokkaajana. Aiemmin armas Fackelmannini (pastakone) on jauhanut vain iisisti spagua ja tagliatelleä.

Gruyére-siitake-tortellinit (2 hengelle)

Tuorepasta

• 2 dl durumjauhoa
• 1/4 tl suolaa
• 1 muna
• 1 rkl valkoviiniä (tai 1/2 rkl valkoviinietikkaa ja 1/2 rkl vettä)
• 3/4 rkl oliiviöljyä

Mittaa jauhot pöydälle, kulhoon tai monitoimikoneeseen. Lisää jauhoihin suola ja sekoita. Mikäli teet taikinaa pöydällä, muokkaa keon keskellä kuoppa ja riko siihen muna ja lisää nesteet. Kulhoon ja koneeseen kaiken voi laittaa melkein kerralla. Puristele seos tasaiseksi taikinaksi ja vaivaa pöydän/kulhon pintaa vasten, kunnes se tuntuu silkkiseltä (n. 10 min.). Kääri tuorekelmuun eli klädeen ja siirrä jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Tässä välissä valmista täyte.

• 1 tl voita
• 1 dl siitakesieniä
• 3/4 dl saksanpähkinöitä karkeaksi rouhittuna
• 2/3 dl vuohen gruyéreä suureksi raastettuna
• 3/4 dl rucolaa silputtuna
• mustapippuria, suolaa

Pilko sienet pieniksi ja paistele niitä voissa pannulla, kunnes hieman kypsyvät. Poista pannu tulelta ja siirrä sienet sopivaan astiaan. Liitä sienien seuraan muut ainekset ja mausta pippurilla sekä tarvittaessa suolalla. Jätä täyte jäähtymään ja ala jauhaa pastaa.

Jos sinulla on pastakone, ajele taikina haluamasi ohuuteen. Siinä tapauksessa että etenet käsipelillä, kaulitse taikinaa kunnes uuvut. Molemmissa tapauksissa leikkaa sopivanpaksuisesta taikinalaatasta n. 12 cm pyöreitä lettuja, tai hieman pienempiä. Omani olivat melkoisen kookkaita. Nosta jokaiselle letulle pieni läjä täytettä, sudi letun reunat vedellä ja taita puolikuuksi. Painele ilmakuplat mahdollisuuksien mukaan pois. Kostuta vielä puolikuun kärjet ja taita ne päällekkäin. Lopputulos muistuttaa jotakin tortellinin kaltaista, tyytykäämme siihen.

Keitä tortellinit kiehuvassa suolalla ja öljyllä maustetussa väljässä vedessä kunnes kypsyys on al dente -luokkaa, noin 3 minuuttia. Kaada pasta lävikköön, huuhtele nopeasti kylmällä vedellä ja valuta. Siirrä mojovat kääröt lautaselle ja syö hetsiltään. Todella hyvää!