Pyydän arvon ruokailijoita ystävällisesti päivittämään RSS-feedinsä sekä apinanruokakeittiön osoitteen, sillä olemme muuttaneet uusiin tiloihin. Noin viikon päästä tänne eksyneet ohjataan uuteen keittiöön automaattisesti.
Uusi sijaintimme on entistä keskeisempi ja mahdollistaa joustavamman palvelun. Löydät tutut annokset tästä eteenpäin osoitteesta monkeyfood.net.
MonkeyFood uudistuu tänään illalla, joten kommentointi on siihen saakka pois päältä.
Ainakin apinanruokakeittiössä Jim Gaffiganin kakku-stand-up putoaa kympillä.
Pimp That Snack, beibi! Kun peruspatukka ei riitä. Erityisesti jätti-domino eli pimpattu oreo saa muulin sydämen läpättämään. (Cheers, Hansus.)
Isa ja Terry pistävät reseptejä kasaan The Post Punk Kitchenissä videon voimalla.
Ctrl-Alt-Chicken on midisti nörtimpi ja ehkä yhtä punk keittotaidottomuudessaan, mutta yrityksiä on ilo seurata.
Keittokomerossa tehtaillut pesto-parmesaani-tomaatti-kesäkurpitsat jäivät ilmeisesti muulin muistiin ja kaupassa ohjasivat ostamaan kesäkurpitsaa. Kotona vasta hokasin, että sieltähän olen ideani saanut. Ja kuinka herkullisen idean!
Viritin ohjetta ministi, perusasioiden äärellä ollaan edelleen. Kiitos Sohvi uuniohjeista.
Tapakset (pellillinen)
Pese kesäkurpitsa ja viipaloi se n. 16 kiekoksi. Asettele kiekot uunipellille ja viipaloi tomaatit renkaiksi. Päällystä kurpitsat tomaateilla. Peittele jokainen yksikkö sopivalla pestomäärällä (~1 tl) ja raasta juusto rouheaksi. Aseta raaste peston päälle ja ropsaa vielä auringonkukansiemeniä kruunuksi.
Paista 225-asteisessa uunissa ensin keskitasolla viitisen minuuttia ja siirrä pelti sitten ylätasolle. Anna kurpitsoiden muhevoitua, kunnes juusto on saanut hieman väriä. Poista uunista ja anna jäähtyä ainakin pieni tovi. Maku tulee paremmin esille, kun tuotos ei ole kiehuvan kuuma. Ihan kylmänäkin siis edelleen herkkua.
Apinakeittiössä tapakset tarjoiltiin iltapalaksi salaatin kanssa. Salaatti koostui jäävuorisalaatista, avokadosta, Huvipuistosalaatista (olen todellinen fani), porkkanasta sekä paahdetuista ja suolatuista maissinjyvistä ("Mexicorn", aika nokkelaa), jotka tarttuivat mukaan Virosta.
Ehkä herra B:n kitkerä kritiikki suomalaista ruokaa kohtaan vauhdittaa kotimaisen ruokakulttuurin kehitystä. Vai mitä mieltä olette, onko ruoka kulttuuria?
Kuten tässä olen nyt pari päivää todistellut, ruoan epä-haaskaaminen on tärkeää ja mahdollista. Viidakon vanha sananlasku practice what you preach tulee tässä keitossa (kanan-)lihaksi ja todistaa taas, että rumakin ruoka voi olla hyvää. Kyseessä siis soppainspiroitunut wochensau kaalista, jonka ostin alunperin soijarouhe-peltikaalikokeilua varten. Kokeilu jäi myöhempään kuten kaaliakin. Laitan reseptin ihan vain ideoita tuottamaan, eipä tätä välttämättä kannata sellaisenaan kopioida. Pari maukasta oivallusta kuitenkin. Oivallukset merkitty *-kuviolla.
Kanakaalisoppa (4 hengelle tai yhdelle monesti)
Kaada pieni tilkka öljyä riittävän ison kattilan pohjalle ja paistele siinä hetki currytahnaa ja korianteria, miksei pilkottua chiliäkin. Lisää sipulit ja pienen kuullotuksen jälkeen vesi, liemikuutio ja pilkotut vihannekset. Mausta fariinisokerilla, kanelilla, soijalla, pippurilla sekä tarvittaessa lisää hieman suolaa. Ropsaa joukoon jookoskookoshiutaleita ehkä kourallinen, pari. Kun vihannekset alkavat saavuttaa sinua miellyttävän kypsyysasteen, lisää broilerinsuikaleet ja kiehauta vielä muutama minuutti. Tarkista maku. Anna jäähtyä ja ripottele päälle suolapähkinöitä. Pähkinät tekivät vihdoin keitosta spessun ja maistuvan.
Porkkanan tilalle sopisi paremmin kukkakaali. Värit tosin olisivat vielä tätä bambu-sipuli-kaalisoppaakin kelmeämmät! Mutta sisäinen kauneus, ruoassakin. Siis edes.
Tänään Hesari jatkaa hukkaruoan miljoonakiloista kertomalla, että leipomon tähteet kelpaavat eläinten rehuksi, mutta muu ruokajäte ei. Paperiversion artikkeli mainitsee myös, että päivittäistavarakauppojen yhdistyksen suositusten mukaan elintarvikkeita voi luovuttaa parasta ennen -merkinnän jälkeen vastuullisille hyväntekeväisyysjärjestöille, jotka käsittelevät ruokaa oikein. Voisiko kauppoja suorastaan velvoittaa toimimaan näin? Pitäisikö yhteiskunnan osallistua mahdollisiin lisäkuluihin tukemalla? Ja aiheutuuko siitä lisäkuluja?
Edellisen Pelastetaan ruoka! -postauksen kommenttiosioon on jo tullut paljon hyviä keinoja hyödyntää ruoanjämiä ja myös ajatuksia siitä, kuinka niitä syntyy mahdollisimman vähän. Anna oma panoksesi ja inspiroidu kehittelemään esim. nimimerkki Hessun tapaan suoranainen kolmen päivän ekonominen ja ekologinen menu! Sinut on haastettu.
(Alla muuten oma huhtikuun haasteruokani.)
Otan täten huhtihaasteen vastaan ja osallistun rehtiin ruokakisaan vuohen gruyere -juustolla (tuotetiedot) ja luomu-siitakesienillä täytetyin jättitortellinein. Jättikokoisia ne ovat siksi, että debytoin tässä rohkeasti tämän pastamuodon muokkaajana. Aiemmin armas Fackelmannini (pastakone) on jauhanut vain iisisti spagua ja tagliatelleä.
Gruyére-siitake-tortellinit (2 hengelle)
Tuorepasta
Mittaa jauhot pöydälle, kulhoon tai monitoimikoneeseen. Lisää jauhoihin suola ja sekoita. Mikäli teet taikinaa pöydällä, muokkaa keon keskellä kuoppa ja riko siihen muna ja lisää nesteet. Kulhoon ja koneeseen kaiken voi laittaa melkein kerralla. Puristele seos tasaiseksi taikinaksi ja vaivaa pöydän/kulhon pintaa vasten, kunnes se tuntuu silkkiseltä (n. 10 min.). Kääri tuorekelmuun eli klädeen ja siirrä jääkaappiin puoleksi tunniksi.
Tässä välissä valmista täyte.
Pilko sienet pieniksi ja paistele niitä voissa pannulla, kunnes hieman kypsyvät. Poista pannu tulelta ja siirrä sienet sopivaan astiaan. Liitä sienien seuraan muut ainekset ja mausta pippurilla sekä tarvittaessa suolalla. Jätä täyte jäähtymään ja ala jauhaa pastaa.
Jos sinulla on pastakone, ajele taikina haluamasi ohuuteen. Siinä tapauksessa että etenet käsipelillä, kaulitse taikinaa kunnes uuvut. Molemmissa tapauksissa leikkaa sopivanpaksuisesta taikinalaatasta n. 12 cm pyöreitä lettuja, tai hieman pienempiä. Omani olivat melkoisen kookkaita. Nosta jokaiselle letulle pieni läjä täytettä, sudi letun reunat vedellä ja taita puolikuuksi. Painele ilmakuplat mahdollisuuksien mukaan pois. Kostuta vielä puolikuun kärjet ja taita ne päällekkäin. Lopputulos muistuttaa jotakin tortellinin kaltaista, tyytykäämme siihen.
Keitä tortellinit kiehuvassa suolalla ja öljyllä maustetussa väljässä vedessä kunnes kypsyys on al dente -luokkaa, noin 3 minuuttia. Kaada pasta lävikköön, huuhtele nopeasti kylmällä vedellä ja valuta. Siirrä mojovat kääröt lautaselle ja syö hetsiltään. Todella hyvää!
Tämänpäiväinen Hesari kertoo jo YTV:n kampanjasta (Vähemmän ruokaa roskiksessa, enemmän rahaa kukkarossa) tutun asian: Miljoonia kiloja ruokaa heitetään vuosittain roskiin. Mitä on tehtävissä ruoan ja rahan pelastamiseksi? Ainakin englanninkielinen ruokablogimaailma tuntee "leftover Tuesdays" -ruokahaasteen, jossa suomalaisia on edustanut ainakin
Cloudberry Quark ansiokkaan kansallisesti postauksellaan porkkanaisista Karjalanpiirakoista.
Koska kyse on mielestäni tärkeästä asiasta, haastan teidät kaikki jakamaan parhaat jämäainesvinkkinne blogimaailman kanssa joko MonkeyFoodin kommenttiosiossa tai vaihtoehtoisesti omissa blogeissanne. Lisäksi kaikenlaiset elämää helpottavat ja ruokaa säästävät keinot ovat tarpeen. Niitä saapi kehitellä yhtä hyvin yhden hengen talouksille kuin lapsiperheillekin, miksei myös lemmikkien tai kotieläinten ruokintaa huomioiden.
Itse aloitan hyvin vaatimattomasti:
Rosmariinin klassikkokeksipostaus palautti mieleen vanhan tutun kauralastun, jota tosiaan suotta ylenkatsotaan. Kuten Pastanjauhajien kommenttiosiossa mainitsinkin, Saa vaivata -kirjan lisävinkki perinteisiin lastuihin on valmistaa pienten sijasta esim. kaksi tai neljä isoa lastua, jotka sitten toimivat jäätelökakun (hedelmiä, marjoja, kermaa, rahkaa, suklaata… voihan näihin lykätä mitä vain) pohjana ja kattona. Tällöin keksit pitää tasoitella pellille valmiiksi litteiksi, sillä suuret kasat eivät leviä niin vain. Lisäksi on hyvä idea painella vaikka toiseen isoon lastuun heti sen tultua uunista veitsellä palan viivat, niin kakku on sitten helpompi leikata.
Itse lähdin tuotekehittelemään reseptiä maukkain, mutta viilausta vaativin tuloksen. Maku oli näet ihana, mutta minun kasanipa eivät levinneet sitten lainkaan. Onneksi kokeilin myös valmiiksi litteää versiota, joka tuli siis uunista ihan nättinä. Liekö ruisjauho ollut sen verran painavampaa kuin vehnä vai kekokoko liian suuri, en tiedä.
Kookos-spelttilastut taateleilla (n. 16 pientä keksiä)
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sulata rasva ja anna sen jäähtyä jonkin verran. Pilko taatelit rusinankokoisiksi paloiksi ja sekoita niihin ruisjauho, etteivät jää yhteen kasaan. Sekoita taatelijauhoon speltti- ja kookoshiutaleet sekä leivinjauhe. Riko muna ja sotke siihen siirappi. Lisää kaikki sulaan voihin ja nostele sekaisin. Tee pellille pieniä kekoja taikinasta ja painele kostein käsin litteiksi kekseiksi. Paista uunin ylätasolla kunnes lastut ovat kauniin ruskeita, ehkä viitisen minuuttia.
Kuten sanottu, lisäisin hieman siirappia tuomaan makeutta sekä vielä hippasen suolaa. Speltti ja ruis tuovat kekseihin muhevan maun ja taatelit ja kookos sopivat erinomaisesti yhteen. Taateliset kohdat olivat sopivan makeita. Myös joihinkin kauralastuihin kuuluva loraus (~2 rkl) kermaa voisi tuoda näihin kaivattua kosteutta.
Kylvetettyjä, vatkattuja, hyvin syöneitä, nauraneita ja aamu-uineita terveisiä ihanasta Pärnusta. Sunnuntai-illan ratoksi voipi halutessaan selvitellä, missä sijaitsee pienjuustola sinua lähinnä. Semminkin, kun juusto on nyt huhtikuun teemana. Tuore Vihreä lanka odotti minua kahden Hesarin kera kotona ja tarjosi tämän linkkivinkin: Pienjuustolat.com. Erityisesti kehoitan tutustumaan Kolatun vuohijuustolan valikoimaan, josta löytyy mm. kuttu-fetaa sekä -cheddaria. Sorkat syyhyävät jo haasteen kimppuun! Saas nähdä, miltä maistuu muulin juusto.
Muuli posseineen pakenee pääsiäisen viettoon Pärnuun, joten kääräisin maidot pois happanemasta ja leivoin sämpylöitä evääksi laivamatkalle. Samaan syssyyn päätin käyttää osan pähkinävarastoistani loppuun Anjan inspiroimana. Näiden kotoisten palleroiden myötä toivotan kaikille rentouttavaa pääsiäistä, palataan asian eli vuohenjuuston äärelle ensi viikolla!
Pähkinäsämpylät (kaksi pellillistä)
Lämmitä maito kädenlämpöiseksi, murenna siihen hiiva. Liuota nesteeseen seuraavaksi siirappi ja lisää suola, pähkinät, leseet ja siemenet. Aloita jauhojen lisääminen ja lorauta öljy joukkoon ehkä puolessa välissä. Lisää jauhot vähitellen kokonaan ja alusta hyvin. Anna kohota lämpimässä paikassa (tiskiallas kuumalla vedellä on taikinafadille oiva paikka) liinan alla puolisen tuntia ja leivo sämpylöiksi. Anna vielä kohota, kunnes uuni on lämmennyt 225 asteeseen. Paista kymmenisin minuuttia tai kunnes ovat ruskeita ja pohja on koputettaessa kumea ja ontto (mikä runollisuus!).
Ihan maukkaita ja varmaan paikallaan eväsleiviksi, kun täytän ne aamulla osan mozzarellalla, tomaatilla ja pestolla, osan juustolla ja suolakurkulla ja osan kalkkunaleikkeellä ja tavan kurkulla, mutta jos ihan pelkiltään nauttisi niin ehkä olisivat kaivanneet hivenen lisää maustamista. Perustaikina toimii silti, kuten ikisuosikkinikin.
Tästäpä ei tule mitään gurmeepostausta, mutta eipä niihin olla kai MonkeyFoodissa muutenkaan totuttu. Pikaruoat eivät ole myöskään erityistä silmänruokaa, mutta hyvin ne silti maistuvat, ja ennen kaikkea, ovat superpikaisia valmistaa.
Mm. seuraavanlaisia settejä nautitaan muulin keittiössä kun aikaa on minimisti tai kokata ei jaksa. Osa näistä kulkee myös mukana kun on evästarve (ja tarvehan on kun syö kolmen tunnin välein).
Tänään kokosin töihin evääksi eiliset ylijäämät seesamtofut, ja pilkoin joukkoon puolikkaan avokaadon, tomaattia, kurkkua ja salaattia. Kotiuduttuani jatkoin hivenen samalla linjalla, mutta katkaravuin. Kas näin:
Katkarapu-avokado-salaatti
Ropsauta katkaravut purkkiin ja roiskaise päälle oliiviöljyä, soijaa ja pilko chiliä joukkoon hilpeään. Rouhi vielä pippurit päälle ja puristele lime. Pistä kansi purkkiin ja ravistele niin, että ainekset sekoittuvat. Siirrä jääkaappiin muulin extrapikamarinadipurkki ja jätä se sinne, kunnes olet pilkkonut lautaselle muut vihannekset. Avokadon pilkottuasi purista sen päälle limen toisen puolikkaan mehu, jotta estät tummumisen.
Ota katkapurkki jääkaapista ja lurauta enimmät liemet pois, älä kuitenkaan kaikkea. Siirrä komeus liemineen lämpimälle paistinpannulle ja paistele, kunnes katkat ovat kutistuneet ja liemi on huvennut koko lailla. Älä kuitenkaan anna katkojen paistatella määrättömän kauan, etteivät muutu kumimaisiksi. Nostele ravut muun salaatin joukkoon, sadeta auringonkukansiemenillä ja popsi menemään! Itse lisäsin tuoretta oreganoa, kun sitä nyt siis tosiaan ikkunalaudalta löytyy. Kaupan tuotetta siis, ettette taimitarhurina erehdy pitämään.
Sain viime jouluna lahjaksi Marianne Kiskolan ja Sanna Miettusen Tofu-keittokirjan kylkiäisenä uuden paistinpannuni kanssa, jota muuten suositeltiin erityisesti häränvalmistukseen. Härät sikseen ja soijaa pöytään! Eläköön estrogeeni! Vaikka tofu on minulle tuttu vuosien takaa ja silloin tällöin nautin sitä etnisissä ravintoloissa tai ystävieni laittamana, itse en ole ihan kauheasti kunnostautunut tuotteen muokkailussa. Ainoita arkeeni vakiintuneita käyttötapojani on valmistaa kylmäsavutofusta ns. makkararisotto, se on hyvää. Hyviä ovat myös ystäväni Vapun marinoidut tofuvartaat.
Ja tämä se vasta hyvää olikin. Taas mennään mukaellen-linjalla Tofu-kirjan sivun 92 reseptin Sesam aukene! pohjalta.
Sesamtofu (kahdelle)
Paloittele tofu ja laita se tiiviiseen astiaan. Valele päälle reilusti oliiviöljyä ja melkein yhtä reilusti soijakastiketta. Lorauta joukkoon balsamicoa ehkä pari ruokalusikallista ja hunajaa samaten. Raasta inkivääri ja hienonna chili, sotke mukaan soppaan. Etsi vakalle kansi ja suljettuasi se tiiviisti kääntele astiaa niin, että jokainen tofu saa osansa liemestä. Siirrä jääkaappiin vähintään tunniksi (Vappu sanoo väh. 2h, itse olen niin malttamaton) ja vaikka seuraavaan päivään saakka marinoitumaan.
Kaada seesaminsiemenet pannulle ja paahda. Siirrä siemenet laakealle lautaselle odottamaan kohtaloon. Ota tofut kaapista ja valuta marinadi joko viemäriin tai säästä salaatinkastikkeeksi. Grillaa tofuja pannulla, kunnes ovat ottaneet sopivasti väriä. Kumoa tofut pienissä erissä seesampedille ja kääntele niitä, kunnes ovat seesamoituneet. SYÖ!
Omalla ateriallani tofuille tekivät seuraa, kuinkas muuten, jo niin tuttu salaatti sekä tammenlehvärehut tuoreen oreganon kanssa. Näihin sesamtofuihin lisukkeet sopivat erinomaisesti, ihana kokonaisuus. Tämä ohje voisi toimia myös matalan kynnyksen sillanrakentajana (mikä paradoksi!), mikäli lähipiirilläsi on epäluuloja tofua kohtaan.
(Yritin valmistaa myös uunissa folionsisäisiä kasviksia, mutta kokeilu ei ollut erityisen onnistunut tai kaunis, kuten voitte havaita. Kukkakaali, purjo ja raejuusto sopivat kuitenkin hyvin tähän tarkoitukseen, muut osaset täytyy vielä viilata kohdilleen.)
Huh ja vau. Harvoin sitä treenien jälkeen jaksaa pykätä näin gurmeeta ja jano voi olla kyllä tajuton palleroiden suolaisuuden seurauksena, mutta kylläpä maistui. Itse asiassa jännittävän paljon samankaltaiselta, kuin muistaakseni itsetehdyt lihapullat maistuvat. Tai sitten siitä on vaan liian kauan.
Bongasin lauantaina Alkosta mukaan Etiketti-lehden. En ole aiemmin edes tajunnut, että sellaisessa julkaisussa voisi olla reseptejä. Alkossa olen myös harvinainen vieras eli koko lehti on mennyt aika lailla sivu suun. Lieneekö perinteinenkin tuote, ruokaohjeineen? Huomioni kiinnitti, kuinkas muuten, kanteen päässyt resepti graavilohipullista. Ohje näytti kovinkin näppärältä ja nopealta fancystä nimestä huolimatta, joten uskalsin kokeilla. Ja tuloksena olikin viisi suolaista, säpäkkää ja vahvanmakuista pullaa, ihan siinä Huvipuistosalaatin ja oheisvihreän välittömässä seurassa. Tein vajaan neljänneksen lehden ohjeesta, jossa oli myös käytetty tuoreena yrttinä timjamia eikä oreganoa, mutta nyt näin.
Graavilohipullat (5 kpl, yhdelle hengelle)
Satuin näkemään männä viikon jakson MTV3:n ohjelmasta Maku vie Italiaan, joka ei ole kiehtonut itseäni ihan kamalasti, mutta tämän munakkaan idea oli niin jännä, että sitä oli pakko kokeilla. Hieman soveltaen, luonnollisesti. Alkuperäisessä ohjeessa juustona oli mozzarellapalloja, jotka olisivatkin tässä varmasti käsittämättömän herkullisia, mutta oma jääkaapin antimista kyhätty kokoelmani parmesan-, Polar 5% - ja fetapaloja on todella hyvää myös.
Kupletin juoni menee siis niin, että pannulla kiehautetaan ensin tomaattikastike, johon sitten rikotaan suoraan munia kypsymään. Joukkoon lisätään munien jo tovin kypsyttyä juusto ja mahdolliset tuoreet yrtit, itse sovelsin miniluumutomaatteja. Roccon reseptit löytyvät Maikkarin sivuilta nimillä Italialainen brunssi: paistettuja munia con scamorza sekä tomaattikastike Viiden minuutin salsa. Sivuille ei valitettavasti voi suoraan linkittää…
Tein ruoan itselleni iltapalaksi, vaan olisihan tästä kahdelle liiennyt.
Paistetut munat con Muuli
Laita paistinpannu tulelle ja lorauta pannulle tilkka öljyä. Pilko sipuli, valkosipuli ja chili(t) pieneksi ja paistele niitä pannulla hyvä tovi. Lisää pannulle tomaattimurska ja keittele miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia, mausta suolalla ja sokerilla. Riko hiljalleen porisevaan tomaattikastikkeeseen kolme munaa ja anna porinan jatkua, kunnes munat alkavat osoittaa kypsymisen merkkejä. Sommittele joukkoon noin sokeripalan kokoisiksi pilkotut juusto(t) sekä minitomaattien puolikkaat. Anna keitoksen kuumennella edelleen, kunnes munat näyttävät kovinkin kypsiltä. Voit laittaa hellan pois päältä ja piilottaa komeuden joksikin aikaa kannen alle. Lopuksi rouhi hieman pippuria aterialle asusteeksi ja sitten odotettu hetki; siirrä paistosta lautasellesi ja ole valmis antaumaan mielettömän makuhurmion valtaan! Meikäläiseen tää siis puri ku viime kesän seitsemän paarmaa. Kehoitan vakavasti kokeilemaan.
| M | T | W | T | F | S | S |
|---|---|---|---|---|---|---|
| « Mar | ||||||
| 1 | ||||||
| 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 |
| 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 |
| 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 | 22 |
| 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 | 29 |
| 30 | ||||||
