Ollut vähän erimielisyyksiä netin kanssa, vaan josko oltas taas selvemmillä vesillä. Kamera vain on valitettavasti samassa vempelekimpassa webin kanssa, joten kuva tulee myöhemmin. Masiina teki tenän onneksi vasta ruoan valmistuttua.

— 

 

Olimme siis viime lauantaina Helsingin kansainvälisen keskuksen Caisan Makujen maailma -tapahtumassa, jossa pääsi kymmenellä (opiskelijana jopa viidellä!) eurolla kiinni muistaakseni kuuden eri maan ruokatarjontaan sekä Ourvision-semifinalistien esityksiin. Tunnelma oli tiivis ja vieraanvarainen, ruokaa riitti mukavasti, vaikka paikka oli pullollaan. Kulinaarielämyksestä käteen jäi mm. munakoisotahnan ohje. Paikan päällä nautittuna tämä oli kerrassaan maukasta ja oma suosikkini kaikkien ihanuuksien joukosta. Myös falafelejä voisi tapahtumasta innostuneena kokeilla itsekseen, aikoinaan lakkasin nauttimasta niitä ravintoloissa hieman pahoinvointisen ruotsinristeilypäivän jälkeen lounastettuani palleroita Tukholmassa. Tarkoittaa, etten ole sen koommin nautiskellut niistä lainkaan…

Tein itse kolmasosan suuruisen erän kokeeksi ja ohjeeseen kuuluneen tahininkin rukkasin itse kasaan hieman rändomreseptillä paahtamalla läjän seesaminsiemeniä, surauttamalla ne tahnaksi, lisäämällä saksanpähkinä- ja oliiviöljyä sekä hieman vettä ja suolaa. Vaan lopputulos menee ihan täydestä, mtabbalissa ainakin jollei pelkältään.

Kas näin syntyy munakoisotahna (ja munakoisotahna syntyy näin!):

• 1 kg munakoisoja
• 1/2 tl suolaa
• 1 1/2 sitruunan mehu
• vajaa desi tahinia
• 3 valkosipulinkynttä
• (3-4 rkl oliiviöljyä)
• (persiljaa)

Paahda munakoisoja sellaisenaan uunissa n. 250 asteessa tunnin verran. Upea tuoksu leviää asuntoosi. Kuori jäähtyneet munakoisot (tai halkaise ja kaavi sisus) ja hienonna koison liha. Lisää puristetut valkosipulinkynnet, sitruunoiden mehu ja suola. Lisää tahini ja sekoita. Levitä lautaselle tarjolla ja pirskottele oliiviöljyä pinnalle. Kruunaa komeus tuoreella persiljalla!

 

Kuten sanottu, ainakin itse pidän tästä mausta, kohta pääsen maistelemaan uunissa grillattujen kanankoipien kanssa. Vesi kihoaa jo muulin kielelle

(Edit 1.4.2007: tahna maistui muuten kanaa paremmin sen kanssa uunissa kypsyneiden sienten ja paprikan seurana. Pahoittelen tahnan kehnoa stailausta yo. valokuvassa.) 

Kun olen nyt nautiskellut tästä salaatista lähipäivinä sekä Soul Kitchenissä ja Virgin Oil Companyssa niin piti taas rukata omakin versio. Aiemmin olen tehnyt mm. Maku-lehdestä napattua versiota, nyt astuin askelen perinteisempään suuntaan. Kanat ja krutongit tein pannun sijasta uunissa ja erityisesti krutongit olivat erinomaisia, kana hieman kuivahti.

 

Kana-cesarsalaatti kahdelle

• romainesalaattia, tuoretta pinaattia
• kurkkua
• tomaattia
• 300 g broileria
• pari palaa ruisleipää (Samsaran ruisvuoka oli ihanaa)
• parmesaania
• suolaa, pippuria, valkosipulia, öljyä

Revi salaatti ja pinaatinlehdet lautasille. Paloittele joukkoon kurkku ja tomaatit. Lämmitä uuni 225 asteeseen ja levitä kuutioidut leipäpalat pellille, kunhan olet pyöräytellyt niitä tilkassa öljyä, valkosipulimurskassa ja maustanut ne suolalla. Paista kana pannulla tai lykkää mukaan uuniin.

Kastike

• oliiviöljyä
• sitruunan mehu
• 2 anjovisfilettä
• sokeria
• pippuria
• dijon-sinappia
• valkosipulia
• (suolaa)

Surauta tehosekoittimessa tai murskaa anjovis haarukalla ja sekoita muihin aineksiin. Maistele ja säädä, jotta saat mausta itsellesi maistuvan. Kokoa lautaselle rapeutuneet krutongit, kypsä kana ja levittele kastiketta komeudelle. Vuole päälle kunnollisia parmesanlastuja.

Jälkiruoaksi passaa ihana mangorahka, joka on superhelppo ja herkullinen! Sisältää tietysti kardemummaa…

 

Mangorahka (4 annosta)

• 1 prk Flora Vanillaa
• 2 prk maitorahkaa (500g)
• 1 prk säilykemangoa valutettuna (225g)
• kardemummaa

Vatkaa Vanilla kuohkeaksi ja lisää siihen rahka. Soseuta mangot sauvasekoittimella ilmavaksi pureeksi ja lisää vaniljarahkaan. Mausta kardemummalla ja herrrrkuttele!

Keittokomeron Sohvi sai melkein liikuttumaan haastamalla Viinikoneeseen. Ensimmäinen haasteeni! Kiitos.

Kotiuduin juuri ja tein testin välittömästi, itsestään oppii aina mielellään. Tulos tosin hieman laimensi liikutustani ja ehkä sysäsi alkuun lievän eksistentiaalisen kriisin. Mutta lue ensin itse, saanko esitellä, rypälepersoonani: 

Cabernet Sauvignon, uusi maailma 

Nopeat virtaviivaiset urheiluautot hivelevät silmääni. Mielestäni menestys saa näkyä, olenhan maailmankansalainen Cabernet Sauvignon uudesta maailmasta. Olen urheilullinen ja pukeudun nuorekkaasti. Nautin kokkareista, pääsen tutustumaan uusiin ihmisiin ja uudet ihmiset pääsevät tutustumaan minuun. Mottoni elämään onkin – anna elämän tuntua ja näkyä.

Sovin hyvin yhteen monien, tummasta lihasta valmistettujen liharuokien kanssa. Mikäli kuivatan tanniinieni johdosta suuta, kannattaa seurastani nauttiva liha jättää kypsyydeltään hieman punertavaksi. Kovat ja hieman suolaiset juustot pitävät seurastani myös melkoisesti.

En tiedä, elänkö multipersoonan pyhää kolminaiselämää (ylimuuli, apina ja ihminen) vai kuinka päädyin saamaan testistä tällaisen tuloksen, mutta täytyy sanoa, että se on hieman hämmentävä. Jos otetaan huomioon, että olen sitoutunut vihreä, en syö punaista lihaa tai viihdy väkijoukoissa, olen arvomaailmaltani hyvin humaani ja tanniinille allerginen, testi ei ehkä ihan onnistu vangitsemaan olemukseni kirkkainta (luu-)ydintä.

Jäljellä jäävät sentään urheilullinen ja juustot. No myönnetään, lisäksi olen kyllä kovin sosiaalinen luonne ja toivottavasti maailmankansalainenkin. Mutta että nopeat autot ja näkyvä menestys! Kuten eräs vanha koulukaverini sanoisi, ihan kreisii.

Haastan tähän vaaralliseen tehtävään eli selvittämään rypälepersoonaansa Viini, ruoka ja kirjat -blogin Rinsun sekä Polkkaavan possun, tuon toisen eläinmaailman kokkaavan ihmeen.

Tämä salaatti on hullun hyvää! Eilen taas räpelsimme tätä kasaan, mutta kameraa ei sattunut paikalle. Kaikki meni. Resepti on eräältä taidokkaalta kotikokkiystävältäni, jonka ohjeista olen muutenkin viisastunut.

Savulohisalaatti

• n. 300 g savulohta
• erilaisia salaatteja
• paprikaa
• tomaattia
• kurkkua
• krutonkeja

Kastike

• oliiviöljyä
• balsamicoa
• sinappia
• suolaa, pippuria
• parmesaania hienona raasteena 

Revi tai leikkele salaatit kasaan ja kuutioi muut haluamasi vihannekset joukkoon melko pieniksi paloiksi. Nyhdä lohi nahastaan ja irroittele siitä sormin suupalan kokoisia lohkareita. Valmista kastike sekoittamalla hyvä luraus öljyä ja balsamicoa, tuuppaa joukkoon pieni pätkä sinappia. Mausta suolalla ja pippurilla ja roiskaise vielä roima annos hienoksi raastettua parmesaania joukkoon. Sekoita kastike salaattiin ja paistele leipäkuutioita valkosipulin, suolan ja öljyn kanssa joko uunissa tai pannulla rapeiksi krutongeiksi. Lisää salaattiin ja pistele poskeen! Tästä riitti kahdelle hyvin syövälle.

 

 

Erinomaisella nimellä varustetun ruokablogin Otetaan ensin puoli kiloa voita… ihana kokki Oliivia inspiroi valmistamaan lauantai-illan ratoksi kukkakaalinapoja. Kuten edellisessä postauksessani mainitsen, olen Bulgarian jogurtin suuri ystävä (vaikka partaäijäkin on toki aivan loistavaa), joten kaikki mahdollisuudet käyttää sitä luovasti otetaan ilolla vastaan. Ystäväpiirissämme sinipurkkinen Bulgarian tuote kulkee nimellä Nöyrä, on kulkenut jo noin vuodesta 1996. Tarinaan sisältyy kotibileiden aamuöinen ruokailuhetki, jossa eräs tuttumme (cheers, Eino!) pisteli Bulgariaa poskeensa ja totesi unohtumattomasti: "mä oon vaan tällanen nöyrä jogurtinsyöjä".

 

Kukkakaalinapo: näin minä sen tein

• puolikas pieni kukkakaali
• 2 palaa Ryvitan Seesam -näkkileipää
• suolaa
• 1 tl dijon-sinappia
• 3 rkl Nöyrää (Bulgarian jogurttia) 

Paloittele kaali pieneksi kukinnoiksi. Murskaa näkkärit jollain vempaimella tai sitten Nigella-tyyliin muovipussissa aggressioita purkaen. Lisää joukkoon hyvä rippanen suolaa. Sekoita toisessa kupissa sinappi ja jogurtti. Kierittele kukkakaalikukinnot ensin märemmässä ja sitten muruseoksessa. Anna vetäytyä hetki ennen kuin paistat niitä 225-asteisessa uunissa n. 10-15 minuuttia.

 

Oliivia dippaili muhevia kukintoja dijon-dippiin tai ei mihinkään, itse varustauduin tarkkaan valikoidulla setillä; ketsuppia, nöyrää ja hapankaalia. Kun en syö lihaa niin koen jotenkin jääväni paitsi tilanteista, joissa ketsupilla saisi läträtä, ja siksi se maistuu minulle oudoissakin yhteyksissä. Suosittelen.

Haaveilen täällä, että jaksaisin joku päivä pakertaa Polkkapossun maaliskuun ruokahaasteen osallistujareseptiä porkkana-kurkkuketsuppia ja näitä ihania kaaleja. Luulen, että niidenkin liitto olisi siunattu.

P.s. Käykö teille koskaan niin, että menette kauppaan ostaaksenne esimerkiksi harvinaiset puoli litraa kolaa lauantaina kunniaksi, ja huomaatte kassalla tavaroita pakatessanne, että paperinen pussi täyttyy mm. Dijonilla, anjoviksella, sinapinsiemenillä, mangolla ja broilerilenkillä, mutta kolasta ei ole tietoakaan.  

Tämän idea löytyi Pastanjauhajien yhden porkkanapostauksen kommenttiosiosta, nimimerkki Pistaasin esittelemänä. Välittömästi siitä luettuani aloin kokeilupuuhiin, sillä ohje sisälsi kahta suurta rakkauttani, porkkanoita ja Bulgarian jogurttia. Ja kas näin se käy;

• pari porkkanaa
• 1 prk (200g) Bulgarian jogurttia
• valkosipulinkynsi(ä)
• suolaa, pippuria

Raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi. Paista raastetta paistinpannulla kevyesti ja lisää joukkoon purkki Bulgarian valkoista ihmettä. Purista tai pilko sekaan vielä yksi tai useampi valkosipulinkynsi ja mausta suolalla ja pippurilla. Lämmitä vielä hetki, ja nosta seos sitten jäähtymään. Systeemin jäähdyttyä annostele sitä esim. leivälle tai vaikka suoraan suuhusi. Niin minä tein. Hyvää.

 

Sain maanantaina ystävieni luona kyläillessä mukaani hillittömän pussin Alku-karamelleja, sekä niitä perusmallisia että lakritsaa, sitruuna-lakritsaa, suklaata ja hedelmää. En ole kovin suuri karkin ystävä, joten nämä houkuttelivat kokeilevaan leivontaan. Perustoffee-Aluille on jo resepti katsottuna, mutta päätin aloittaa sovellustyön pitkän aikaa rauhassa maanneesta Amerikan cookie -suklaakeksireseptistäni. Kaivoin kaapista sinne tätä varten ostetut valkosuklaapatukat a la Fazer (sis. hasselrouhe ja riisi) ja metsästin Alku-pussista hetken pohdinnan jälkeen ne hedelmäiset. Lopputulos oli visuaalisesti hieman kelmeä, mutta venyvän toffeinen ja ihana.

 

Tuunatut suklaakeksit (12 kpl)

• 125 g voita
• 1,2 dl sokeria
• 0,5 dl fariinisokeria
• 1 tl vaniljasokeria
• muna
• 2,5 dl jauhoja
• 1/2 tl leivinjauhetta
• ripaus suolaa
• n. 11 kpl hedelmä-Alkuja
• 2 x 40g valkosuklapatukka

Lämmitä uuni 175 asteeseen ja pilko suklaa ja karkit n. puolen sokeripalan kokoisiksi. Vaahdota huoneenlämpöinen rasva. Sekoita sokerit keskenään ja lisää ne vaahtoon. Vatkaa muna kevyesti ja sekoita rasvaan ja sokereihin. Miksaa toisessa kupissa jauhot, leivinjauhe ja suola ja lisää taikinaan. Lisää lopuksi suklaa ja karamellit. Nostele kahdelle leivinpaperitulle pellille (6 keksiä/pelti) sopiviksi, 2 rkl keoiksi. Jos haluat tasamallisempia keksejä, pyöristele kasoja vielä kostutetuin käsin.

 

Paista uunissa ainakin 10 minuuttia tai kunnes keksit ovat makuusi tarpeeksi ruskettuneita. Anna keksien jäähtyä ennen kuin käyt niihin käsiksi, jotta ne ehtivät kovettua eivätkä hajoa. Ja sitten vaan rouhit menemään, makeaa on! Sellainen vinkki, että kekoja muodostaessa kannattaa kiinnittää hiven huomiota siihen, etteivät toffeepalat jäisi ihan reunaan, sillä muutamassa keksissä toffee oli valunut "ulos" keksistä ja jäähtyessään muuttui kovaksi. Keksin "sisällä" ollut toffee jäi jäähdyttyäänkin ihanan pehmeäksi ja kinuskiseksi.

 

 

Koska kaapissa on wasabia ja olen sen makuun suunnattoman ihastunut, mutta en jaksanut susheilla, pläjäytin sitten suomalaisen kirjolohen pariksi tunniksi seuraavanlaiseen maustetahnaan marinoitumaan:

• 2 tl wasabia
• 1 valkosipulinkynsi
• tuoretta inkivääriä
• 1 rkl korianterinsiemeniä
• suolaa, pippuria

 

Puristin valkosipulinkynnen, raastoin inkiväärin ja paahdoin korianterinsiemenet kuivalla pannulla. Sekoitin aineet ja hieroin kalan pintaan. Parin tunnin jälkeen paistoin kalan nahkoineen kuumalla pannulla ja kuten näkyy, se on saanut pintaansa mausteista jalointa, karsinogeeniä. Oikein herkullista, kunhan suolaa muistaa käyttää riittävästi.

Kukkakaali-parsakaali-gratiini

• kukkakaali tai pari
• parsakaali tai pari

 

Keitä tai höyrytä al denteksi. Lykkää uunivuokaan ja laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Valmista juustokastike seuraavasti (annos on periaatteessa neljälle, puolita halutessasi):

• 5 dl maitoa (soijamaito oli ok)
• 2 rkl voita
• 3 rkl jauhoa
• 150 g juustoraastetta (parmesaani oli erinomaista!)
• suolaa, pippuria, muskottipähkinää 

Sulata voi kattilassa ja lisää jauhot. Kypsennä jauhoja hetki ja lisää maito. Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Siirrä kattila pois levyltä ja lisää 100 g juustoraasteesta, sekoita. Kaada seos kaalien päälle ja peittele pinta lopulla juustoraasteella. Iske uuniin n. 15 minuutiksi ja nauti lohen kanssa.

 

Arkisesti kalaa. Ensin meinasin paistella fileen tuttuun malliin pannulla, mutta Viini, ruoka, kirjat! sai vaihtamaan uunikypsennykseen. Perusruokaa, mutta sikäli harvinaista, ettei tuorekalatiskiä ole lähikaupassa.

 

Puna-ahven-filee (246g!) on maustettu suolalla, pippurilla ja sitruunalla ja paistettu 200-asteisessa uunissa reilut kaksikymmentä minuuttia. Kiinankaali, herkkusienet ja paprika on wokattu tavan paistinpannulla ja maustettu itsetehdyllä hapanimeläkastikkeella, jossa lämpimälle pannulle on lurautettu soijaa, punaviinietikkaa, sokeria ja tomaattipyrettä. Kalasta jäi vielä pala illaksi. 

Koska en nyt saa tähän hätään aikaiseksi elävän ravinnon porkkanakakkua, osallistun ruokahaasteeseen tällä jo muutaman kerran viilatulla muffinsreseptillä. En liene kovin originelleilla jalanjäljillä, mutta jostain on aloitettava. Mielikseen näitä popsii tuotekehittelyn joka vaiheessa.

 

Alkuperäinen muffinssiresepti on siis Ainsleyn, ja itse bongasin sen Pastanjauhajilta. Omaa virittelyäni on maustaminen muskotilla ja todella ainutlaatuinen yhdistelmä, porkkanat ja taatelit!

Porkkana-taateli-muffinssit (6 isoa)

• 100 g vehnäjauhoa
• 20 g kokojyvävehnäjauhoa
• 37 g sokeria (ei ole vaakaa minullakaan eli fiilispohjalta)
• 1/2 rkl leivinjauhetta
• 1/4 tl muskottipähkinää
• ropsaus suolaa
• 0,75 dl pilkottuja kuivattuja taateleita 

Sitten kosteat ainekset omassa kulhossaan, voi sulatettuna

• 0,8 dl (soija-)maitoa
• muna
• 50 g voita
• n. 1,5 dl karkeaa porkkanaraastetta 

Yhdistä kuivat ja märät aineet varovasti nostellen, älä sekoita. Paista 200-asteisessa uunissa 20-25 minuuttia. Nam.

 

Kuvissa viritelmä, jota kokeilin puoliin muffinsseista, eli täytteenä Philadelphia-juustoa, jossa appelsiininkuorta. Eipä ollut erityisen hyvää, paremmin maistuu ilman. Taatelit sopivat tähän erinomaiseen pohjaohjeeseen todella hyvin. Ihannejälkiruoka esim. couscous-sapuskalle, testattu on.

 

Tämän porkkanakakun ohjeen olen postannut jo aiemmin ikään kuin itselleni säilöön, nyt nappasin kuvan kun valmistin patenttikakkua jälleen aamulla päiväiseen kyläilyyn. Mehevä kakku kohtasi jälleen menestystä ja on kyllä erinomainen perusvarma resepti, helppokin.

Ohje löytyy täältä, lisäsin taikinaan jonkin verran hasselpähkinää rouheena ja rouhin sitä vielä päällekin.

En tiedä olisko tässä nyt sellanen viritys, jonka voisi ihan perustellusti laskea cross-kitcheniin. Jos samaan ruokalajiin mahtuu tortilla, sushi-inkivääri eli gari sekä raejuusto ja kokonaisuus on koottu pitsan tapaan, ei se liene ainakaan suomalaista perusruokaa. Rucola olisi varmaankin kannattanut lisätä ruokaan vasta uuninuketuksen jälkeen eikä ulkonäkö muutenkaan päätä huimaa, mutta kyllä vain, apinan suu napsaa tämän tahtiin!

 

Pitsa

• kokojyvätortilla
• tomaattipyrettä, valkosipulia, oliiviöljyä, oreganoa
• tonnikalaa (vedessä! mikä pyhäinhäväistys)
• katkarapuja
• oliivia
• sushi-inkiväärisiipaleita eli garia
• raejuustoa
• tuoretta rucolaa

Sekoita tomaattipyreeseen murskattu valkosipulinkynsi, hiven öljyä ja mausta oreganolla. Levitä tortillalle. Täytä tortilla pitsatyyliin aineksilla, pilko oliivit ja gari. Lykkää uunin kuumuuteen, asteita saapi olla reilusti kun minkään ei tarvitse kypsyä. Vaikka grillivastuksella tekisit, nopeasti tulee valmista. Poista uunista ja lisää rucola. Pistele poskeesi ihanan suolainen letukka, jota inkivääri suloisesti maustaa.

 

Jälkiruoaksi sekoitin purkin Ehrmannin rahkaa ja ainakin 100g hieman sulaneita pakastepuolukoita. Makeutin epäortodoksisesti makeutusaineella ja kuvauksen jälkeen vielä höystin reilusti ruisleseillä. Vatsa on täysi ja makuhermot tyydytetty. Kelpaa lähteä viettämään viimeistä iltaa ennen hermoja koettelevan jännittävää vaalipäivää.

 

Tätä salaattia mieleni on tehnyt kokeilla siitä saakka, kun näin sitä Köyhissä ritareissa valmistettavan. Tänään ryhdyin puuhaan, joka ei siis ole kovinkaan valtava, ja kylläpä kannatti. Pelkästään mielettömän upea väri, joka paljastuu kypsennettyjen paprikoiden kuoren alta on näkemisen väärti. Köyhien ritareiden ohjeessa salaattia tehdään kolminkertainen määrä ja sen annetaan maustua pidempään, mutta tästä riitti kahdelle eikä puolen tunnin maustumisaikakaan ollut liian vähäinen.

Huvipuistosalaatti

• 2 paprikaa
• valkoviinietikkaa
• oliiviöljyä
• suolaa
• (valkosipulia)

Kuumenna uuni 220-asteiseksi ja grillaa siellä halkaistuja ja siemenistä tyhjennettyä paprikoita kuoripuoli ylöspäin, kunnes kuoret alkavat mustua ja kupruilla. Ota paprikat uunista ja lykkää ne lämpimänä muovipussiin. Paprikoiden hieman jäähdyttyä poista ne pussista, kuori ja ihaile väriä. Suikaloi paprikat ja mausta lorauksella valkoviinietikkaa ja oliiviöljyä sekä suolalla.  Siirrä jääkaappiin maustumaan vähintään hetkeksi ja mielellään vaikka seuraavaan päivään.

Meri-Tuuli laittoi joukkoon myös yhden valkosipulinkynnen, jonka itse tällä kertaa ohitin ruokailun jälkeiset treenit huomioiden. Painiminen on mukavampaa ilman turhan vahvoja odyyrejä. Kuvassa paprikat lekottelevat salaatti- ja rucolapedillä, alla joukko on täydentynyt grillatulla kanalla ja suolapähkinöillä. Todella hyvää.

 

Ps. Lupaan muuten piankin uudistaa blogin kategorioita, tällä hetkellä osa postauksista hukkuu eikä niiden jäljittäminen ole edes minulle helppoa. Tämä tuli mieleeni nyt, sillä en keksi huvipuistosalaatille sopivaa lokeroa lainkaan.  

 

Olen jo pidempään suunnitellut Pakkopullasta löytyvän Kahvikissan lempipullan leivontaa, jossa siis osa nesteestä korvataan vahvalla kahvilla, ja yhdistin tänään pullakokeilun ainaisiin lupailuihini viedä luokkakavereille lämpimäisiä. Taivaallista pullaa! Tässä yhdistyvät rakkauteni kahviin ja korvapuusteihin ja sisäinen pullahiireni juhlii. Kyseessä on myös debyyttini pitkon leipojana, suurkiitos Pakkopullan erinomaisille kuvitetuille ohjeille.

 

Valmistin puolikkaan taikinan, tässä vielä ohje pienin modifikaatioin.

Pullataikina

• 1,5 dl vahvaa kahvia (tuplat jauhetta)
• 1 dl maitoa (käytin soijamaitoa, ei haittaa menoa niin lainkaan)
• 25 g hiivaa
• 1 muna
• 1 dl sokeria
• 1/2 rkl kardemummaa
• 1/2 tl suolaa
• vajaa tl muskottia (oma lisäykseni)
•  n. 7 dl vehnäjauhoja
• 50 g voita

Aloita sekoittamalla keitetty kahvi maitoon ja murenna siihen hiiva. Lisää muna, sokeri, suola, kardemumma ja muskotti. Alusta jauhot taikinaan ja lisää loppuvaiheessa sulatettu voi. Jätä kohoamaan liinan alle vedottomaan paikkaan.

Vaivaa ilmakuplat pois ja leivo joko tavan korvapuusteiksi tai puustipitkoksi. Kaulitse taikina siis levyksi ja levitä levylle n. 50 pehmeää voita, hienoa sokeria sekä reilusti kanelia. Anna valmiin leivonnaisen kohota niin kauan kuin jaksat odottaa; itselläni kävi pieni aikataulukömmähdys ja pitko sai kohota melkein kaksi tuntia. Vaan mitä kummaa! Pitko oli kokenut paitsi tajuttoman laajenemisen, myös lopputulos oli kuohkeaakin kuohkeampi. Malta siis kohottaa.

 

Lämmitä uuni 175-200 asteeseen. Voitele pitko munalla ja ripottele päälle esimerkiksi raesokeria ja hasselpähkinärouhetta. Paista pitkoa alimmalla tasolla n. 20 minuuttia. Korvapuusteille kelpaa kuumempi uuni, n. 225 astetta.  

 

Luulen, että oli parasta koskaan syömääni pullaa. Vähintäänkin parasta itse leipomaani. Suunnitellun viipaleen sijasta söin kolme ja kiireesti pussitin loput huomisiksi vietäviksi, etten valvo koko yötä kofeiinin yliannostuksen vuoksi. Hasselpähkinä sopii todellakin erinomaisesti tähän kokonaisuuteen. 

Koska vihdoin päähäni pälkähti, että kuvata voi muutakin kuin valmistettuja ruokia, ja että postata saan mistä huvittaa, niin tässä nyt ensi hätään. Saanko esitellä, ensimmäisenä suuri rakkauteni tumma suklaa. Kalev on näistä jo tyhjä, Lindt hupenee palan päivävauhtia ja Maraboun kannoin juuri kaupasta kotiin.

 

Seuraavaksi valokeilaan pääsevät rakkaat tomaattini, jotka ovat luonnollisesti suomalaisia ja joita piisaa aina vadin täydeltä. Tavallisimman aamupäiväevääni (nautitaan aamupalan ja koululounaan välissä) muodostavat kypsä tomaatti, kalkkunaleikkeet sekä mantelit.

 

Hedelmiä en juuri voi nautiskella kroonisen vatsakatarrini vuoksi, varsinkaan hapokkaita, mutta kun sairastin viime viikon annoin itselleni eriluvan sortua hedelmiin.
 

Pastanjauhajien kommenttiosiossa oli puhetta vanilja-aromista. Tässä oma aromivarastoni, josta on muutoissa johonkin kadonnut karvasmanteli! Jahka saan sitä taas hankituksi, listalla ovat masariinit.

 

 

Koulukaverini ilmoitti saapuvansa tunnin päästä visiitille, joten kaivoin vanhan luottoreseptin esiin. Korvasämpyläohje on mainion sympaattisesta kirjasta Saa Vaivata, jonka muutkin ohjeet ovat kokeilun arvoisia. Vielä en ole leiponut kirjan koko suolaista osiota läpi, mutta lähestulkoon!

 

Ohjeesta tulee n. 15 sämppää

Täyte 

• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 2 pientä purkkia tomaattipyrettä (itse otan pyreeni tuubista)
• basilikaa, oreganoa, mustapippuria, suolaa, sokeria 

Hienonna sipulit ja kuullota pannulla pehmeiksi. Lisää tomaattipyree ja mausteet ja jätä kannen alle hautumaan. Valmista sämpylätaikina

Taikina

• 3 dl maitoa
• kasvisliemikuutio
• 25 g hiivaa tai pussi kuivahiivaa
• 1 rkl siirappia tai hunajaa
• 1 dl ruisjauhoja
• 6 dl vehnä- tai sämpyläjauhoja
• 25 g margariinia tai voita

Kuumenna desi maitoa kiehuvaksi ja sulata siihen liemikuutio. Lisää loput nesteet ja sitten hiiva ja ruisjauhot. Lisää vehnäjauhot vähitellen ja lisää lopuksi rasva, vaivaa kimmoisaksi. Anna taikinan kohota puolisen tuntia liinan alla. Kaulitse kohonnut taikina isoksi levyksi (n. 50x40cm) ja levitä sille tomaattitäyte. Rullaa taikina pötköksi ja leikkaa siitä 15 kolmiota. Nosta pellille ja paina kärjet alas aivan samoin kuin korvapuusteissa. Kuumenna uuni 225 asteeseen ja paista sämpylöitä n. vartti. Erinomaisia!

 

 

Jo piti käydä revanssiin tuon muffinssiasian kanssa ja esseen kirjoittamisen lomassa kaivoin siis jauhot esiin ja poimin puolukat pakkasesta. Perusohje on jälleen tuo sama Ainsleyn patentti, jolla leivoin muffinssini viimeksikin, tosin vehnäjauhoja paikkaa sämpyläjauho. Porkkana on edelleen karkeana raasteena joukossa, ja sille teki seuraa mantelimassa samassa muodossa, osana taikinaa. Lisäksi hain nyt sitä hapokkuutta tai särmää puolukoilla, joista en ole koskaan itse oikein välittänyt enkä varsinkaan käyttänyt niitä ruoanlaitossa. Vahingosta viisastuneena en viritellyt nyt sydämeksi minkäänlaista soosia, vaan vuolin ohuen mantelimassaviipaleen jokaiseen.

Ja kun tuloksena oli kuusi kosteaa, maukasta ja kaunista muffinssia, voiko sitä leipuri enempää pyytää? 

Jotain taikinaista piti eilenkin päästä käpelöimään, mutta kun kunto oli mikä oli, niin lähdin ihan matalan kynnyksen tuotteesta eli rieskoista. Porkkanaa piti sitten tähänkin tuupata ja moneenhan siitä on. Muusi oli Mummon pussista, kun sellainen löytyi hyllyjen uumenista.

 

• 2,5 dl muusia
• porkkana
• muna
• reilu 2 dl sämpyläjauhoja
• suolaa
• (maitoa)

Laita uuni kuumenemaan 275 asteeseen. Keitä porkkana kypsäksi ja murjo summittaisesti haarukalla. Sekoita muusiin. Lisää loput aineet ja tarvittaessa ohenna taikinaa maidolla. Levitä taikina leivinpaperille märin käsin joko kahdeksi isoksi rieskaksi, neljäksi pienemmäksi tai sitten yhdeksi ison levyksi, kuten minä teen. Taikina ei saisi olla senttiä paksumpi. Pistele haarukalla. Lykkää uunin armoille ja kiduta n. 15-20 min. uunin tehoista riippuen. Nauti tuoreena.

Koska kalakeitto oli kaikki mitä kuumeinen mieleni sai pinnistetyksi mieleensä kun mietin, mitä ihmettä tekisi mieli syödä (kun ei oikein tee mieli mitään), ryhdyin päivän parempana hetkenä puuhaan ja tuloksena oli aika epäortodoksinen, mutta kylläkin hyvä soppa. Lueskelin pohjiksi vähän reseptejä muista kokkiblogeista ja sovelsin sen mukaan, mitä kaapeista löytyi. Kokonaisuus muodostui jokseenkin tällaiseksi.

 

• purkki valkosipulilla maustettua tomaattimurskaa
• kasvislientä
• pari porkkanaa
• iso sipuli
• kourallinen punaisia linssejä (perunat olivat itäneet)
• 200 g pakasteseitä
• ropsaus katkarapuja
• chiliä, suolaa, mustapippuria, kuivattua tilliä, sokeria
• raejuustoa päälle 

Liemet tulelle ja pilkotut systeemit perään. Sitten kaikki muu ja keitellään, kunnes porkkanoiden kypsyysaste on itselle sopiva. Ruokaillaan raejuuston kera ja mahdolllisuuksien mukaan ruisleivänkin. Tunnetaan, kuinka oma ravitsemustila kohenee tästä juurevasta perusruoasta ja lämmitellään keittoa seuraavanakin päivänä lounaaksi.

Maaliskuun porkkanahaaston tuloksena olen pyöritellyt pääni puhki porkkanaisia sovelluksia salaateista leipiin ja pannukakusta elävän ravinnon kakkuun. Pohtimisiini on sisältynyt toive jääkaapissa makaavan mantelimassan jämäpötkön hyödyntämisestä. Koska jostain oli lähdettävä liikkeelle, kokeilin ajatusta muffinsseihin. Pippurimylly teki niin hyvää työtä kehuessaan Ainsleyn reseptiä Pastanjauhajien suuressa muffinssitestissä, että otin sen kokeiluun. Ja kyllä kannatti. Koskaan eivät ole muffinsini olleet yhtä rapeakuorisia ja kohonneita!

 

Tässä vielä perusohje Ainsleyn/Pippurimyllyn mukaan.

Kuivat aineet 

• 200 g vehnäjauhoa
• 40 g karkeampaa vehnäjauhoa (täysjyvä-)
• 1 rkl leivinjauhetta
• ripaus suolaa
• 75 g sokeria
• hiven muskottipähkinää (oma lisäykseni)

Kostukkeet

• 1,75 dl maitoa
• 1 muna, vatkaa tasaiseksi
• 100 g sulatettua voita

Sekoita siis kuivat aineet omassa kulhossaan ja märemmät omassaan, yhdistä juuri ennen uuniinmenoa varovasti nostellen, ei vatkaten. Ohjeesta tulee 12 suurempaa (amerikan) muffinssia. Itse tein puolikkaan taikinan, kananmunaa en tosin alkanut keskeltä katkoa, ja määrä riitti täydellisesti kuuteen muffinsiin.

Haluamasi pähkinät, hedelmät, marjat tms. lisätään kuivemmat kuivien aineiden joukkoon ja kosteammat nesteisiin. Pippurimyllyn banaani-pähkinä kuulosti mahtavalta. Oma täytekokeiluni ei nimittäin sujunut ihan niin hienosti. Raastoin joukkoon ison porkkanan ja pilkoin n. 30 g kuivattuja taateleita. Nämä ok. Sitten yritin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja ensimmäistä kertaa valmistaa täytettyjä muffinsseja. Niinpä siis täytin nämä porkkana-taateli-muffinssit (lusikallinen taikinaa muffinsvuokaan, täytettä, toinen lusikallinen taikinaa päälle) seoksella, johon raastoin sitä ihanaa mantelimassaa. Sotkin massan pieneen määrään vaniljarahkaa, jonka jälkeen vielä loivensin ällöyttä tavallisella maitorahkalla ja maustoin.

 

Jo täyttövaiheessa tajusin, että täyte on ihan liian löysää. Annoin silti mennä, mutta tulos oli arvattava; täyte on mussinffeissa lähes erottumattomana osana taikinaa, ei kosteana yllätyksenä keskellä tuotetta… Mantelimassa maistuu kuitenkin paikka paikoin ja vieläpä hyvältä, eli jatkan tuotekehittelyä leipomalla massan suoraan taikinan joukkoon ensi kerralla. Ehkä myös vaihdan taatelit johonkin kirpeämpään, puolukkaa näkee ainakin usein yhdistettävän porkkanaan. Saisi vielä vähän särmää näihin ennen kisapostausta! Jos näistä nyt sellaista tulee, kiero kokinmieli saattaa siirtyä jo seuraaville urille.

Otin seuraavan askeleen leipäleipurin urallani ja kokeilin Heidi Hautalan, Kaisa Lekan ja Janne Länsipuron Rehellistä ruokaa -kirjan inspiroimana sivun 71 Hitaampaa leipää. Laitoin kokeilun alulleen viime sunnuntaina, ja etenin kirjan ohjeiden mukaan seuraavasti.

 

1. päivä

Sekoitin kulhoon 1 dl kädenlämpöistä vettä, 1 dl täysjyvävehnäjauhoja ja 1 rkl hunajaa. Jätin kulhon pöydälle ja peitin sen liinalla.

2. päivä

Lisäsin seokseen 1 dl vettä ja 1 dl jauhoja.

3. päivä

Juuri kuplii. Lisäsin juureen jauhoja sen verran, että se on hieman kiinteämpää. Siiirsin sen jääkaapiin odottamaan leipomista. (Tässä vaiheessa voit siirtyä suoraan kohtaan 6. päivä, itse lykkäsin leipomista aikataulullisista syistä.)

4. ja 5. päivä

Taikinan alku lepää edelleen jääkaapissa, kannellisessa muovikipossaan.

 

6. päivä 

Aamulla otan voimakkaan tuoksuisen juuren ja sekoitan siihen 5 dl vettä ja 5 dl jauhoja. Jätän sen pöydälle liinan alle 8-12 tunnin ajaksi. Illalla taikina on noussut ja kuplinut. Lisään siihen jauhoja n. 5 dl ja vaivaan sitä. (Lorautan ohjeen vastaisesti joukkoon myös pari ruokalusikallista oliiviöljyä, sillä en ymmärrä miten leipä syntyy ilman rasvaa. Myöhemmin tajuan, ettei rasva ilmeisesti kuulu tämänkaltaiseen hapanleipään.) Jaan taikinan kahteen osaan ja lisään toiseen n. 100 g kuivattuja, pilkottuja viikunoita sekä n. 1 dl hivenen murskattuja hasselpähkinöitä.

 

Toiseen lisään Samsaran Kruska-leivän malliin rusinoita, kuivattuja aprikooseja ja taateleita yhteensä n. 2 dl.

 

Muotoilen taikinat leiviksi pellille ja annan niiden nousta ehkä puolisen tuntia.

Paista leipiä 175 asteisessa uunissa yhteensä tunnin ja 20 minuuttia (ohjeessa n. 1 1/2h). Välillä otan leivät ulos, voitelen pinnat siirappivesiseoksella ja käännän pellin, jotta leivät kypsyvät tasaisesti. 

Valmiit leivät voitelen vielä samalla seoksella ja annan niiden vetäytyä hetken. Leikkuu ja syöminki paljastaa, että kokeilu on onnistunut ja leivissä on juurileivän hieman hapan maku. 

Tosin, mikäpä leipä maistuisi pahalta, kun se kuorrutetaan kylmäsavulohella ja gari-inkiväärillä. 

 

 

Kuten kaikki tietävät, suomalaisia kehoitetaan nauttimaan kasviksia, marjoja ja hedelmiä vähintään puoli kiloa päivässä. Koska itse olen ko. tuotteiden suurkuluttaja eikä fancympääkää postattavaa suoraan sanoen ole, sillä aika "oikeaan" kokkaukseen on ollut kortilla, tässä pari esimerkkiä arkista arkisemmista keräilyerätyyppisistä lounaista.

Salaatti avokadolla, broilerilla ja cashew-pähkinöillä

• 100-150 g kypsä broilerinfilee
• parsakaalia
• kurkkua
• fenkolia
• porkkana
• puolikas avokado
• tomaatti
• cashew-pähkinöitä
• balsamico

Höyrytä tai keitä parsakaali niin, että purutuntuma ja väri kuitenkin säilyvät. Valmista avokadosta ja tomaatisti pikaquacamole: muhenna avokado haarulla, poista tomaatista siemenet ja keskiö ja pilko pieneksi, mausta suolalla, chilillä ja reilulla sitruunanmehulla (tai sicilialla kun sitruunaa ei ole kaapissa). Pilko broileri, kurkku, porkkana ja fenkoli. Jos haluat erityistä mehevyyttä, porkkanan voi myös raastaa. Koko kaikki lautaselle, pirskota balsamicoa, kuorruta quacamolella ja luo viimeinen säväys suolatuilla ja paahdetuilla cashew-pähkinöillä. Ruokaile hyvällä ruokahalulla.

Nopea kasvislisäke

• sipulia
• herkkusieniä
• kiinankaalta
• porkkanaa
• herneitä

 

Suikaloi sipulit ohuiksi renkaiksi. Raasta tai kiekota porkkana. Pilko kiinankaali ja jätä sienet hyvän kokoisiksi suupaloiksi. Kuumenna pannulla loraus öljyä ja anna pannun kuumentua kunnolla. Heivaa sille ensimmäisenä hetkeksi sipulit, lisää sitten muut tekijät. Pyöräyttele nopeasti niin, että kiinankaali "nahistuu" muttei ruskistus. Mausta tilkalla kalakastiketta tai soijaa, tarvittaessa myös suolalla ja pippurilla. Myös balsamicoa voi kokeilla ja tuore inkivääri tuo makuun myös ekstraa. Hyvää siitä tulee silti! Tarjoile lisäkkeenä esim. kanan, kalan tai vaikka tofun kanssa.