Pyydän arvon ruokailijoita ystävällisesti päivittämään RSS-feedinsä sekä apinanruokakeittiön osoitteen, sillä olemme muuttaneet uusiin tiloihin. Noin viikon päästä tänne eksyneet ohjataan uuteen keittiöön automaattisesti.
Uusi sijaintimme on entistä keskeisempi ja mahdollistaa joustavamman palvelun. Löydät tutut annokset tästä eteenpäin osoitteesta monkeyfood.net.
MonkeyFood uudistuu tänään illalla, joten kommentointi on siihen saakka pois päältä.
Ainakin apinanruokakeittiössä Jim Gaffiganin kakku-stand-up putoaa kympillä.
Pimp That Snack, beibi! Kun peruspatukka ei riitä. Erityisesti jätti-domino eli pimpattu oreo saa muulin sydämen läpättämään. (Cheers, Hansus.)
Isa ja Terry pistävät reseptejä kasaan The Post Punk Kitchenissä videon voimalla.
Ctrl-Alt-Chicken on midisti nörtimpi ja ehkä yhtä punk keittotaidottomuudessaan, mutta yrityksiä on ilo seurata.
Keittokomerossa tehtaillut pesto-parmesaani-tomaatti-kesäkurpitsat jäivät ilmeisesti muulin muistiin ja kaupassa ohjasivat ostamaan kesäkurpitsaa. Kotona vasta hokasin, että sieltähän olen ideani saanut. Ja kuinka herkullisen idean!
Viritin ohjetta ministi, perusasioiden äärellä ollaan edelleen. Kiitos Sohvi uuniohjeista.
Tapakset (pellillinen)
Pese kesäkurpitsa ja viipaloi se n. 16 kiekoksi. Asettele kiekot uunipellille ja viipaloi tomaatit renkaiksi. Päällystä kurpitsat tomaateilla. Peittele jokainen yksikkö sopivalla pestomäärällä (~1 tl) ja raasta juusto rouheaksi. Aseta raaste peston päälle ja ropsaa vielä auringonkukansiemeniä kruunuksi.
Paista 225-asteisessa uunissa ensin keskitasolla viitisen minuuttia ja siirrä pelti sitten ylätasolle. Anna kurpitsoiden muhevoitua, kunnes juusto on saanut hieman väriä. Poista uunista ja anna jäähtyä ainakin pieni tovi. Maku tulee paremmin esille, kun tuotos ei ole kiehuvan kuuma. Ihan kylmänäkin siis edelleen herkkua.
Apinakeittiössä tapakset tarjoiltiin iltapalaksi salaatin kanssa. Salaatti koostui jäävuorisalaatista, avokadosta, Huvipuistosalaatista (olen todellinen fani), porkkanasta sekä paahdetuista ja suolatuista maissinjyvistä ("Mexicorn", aika nokkelaa), jotka tarttuivat mukaan Virosta.
Ehkä herra B:n kitkerä kritiikki suomalaista ruokaa kohtaan vauhdittaa kotimaisen ruokakulttuurin kehitystä. Vai mitä mieltä olette, onko ruoka kulttuuria?
Kuten tässä olen nyt pari päivää todistellut, ruoan epä-haaskaaminen on tärkeää ja mahdollista. Viidakon vanha sananlasku practice what you preach tulee tässä keitossa (kanan-)lihaksi ja todistaa taas, että rumakin ruoka voi olla hyvää. Kyseessä siis soppainspiroitunut wochensau kaalista, jonka ostin alunperin soijarouhe-peltikaalikokeilua varten. Kokeilu jäi myöhempään kuten kaaliakin. Laitan reseptin ihan vain ideoita tuottamaan, eipä tätä välttämättä kannata sellaisenaan kopioida. Pari maukasta oivallusta kuitenkin. Oivallukset merkitty *-kuviolla.
Kanakaalisoppa (4 hengelle tai yhdelle monesti)
Kaada pieni tilkka öljyä riittävän ison kattilan pohjalle ja paistele siinä hetki currytahnaa ja korianteria, miksei pilkottua chiliäkin. Lisää sipulit ja pienen kuullotuksen jälkeen vesi, liemikuutio ja pilkotut vihannekset. Mausta fariinisokerilla, kanelilla, soijalla, pippurilla sekä tarvittaessa lisää hieman suolaa. Ropsaa joukoon jookoskookoshiutaleita ehkä kourallinen, pari. Kun vihannekset alkavat saavuttaa sinua miellyttävän kypsyysasteen, lisää broilerinsuikaleet ja kiehauta vielä muutama minuutti. Tarkista maku. Anna jäähtyä ja ripottele päälle suolapähkinöitä. Pähkinät tekivät vihdoin keitosta spessun ja maistuvan.
Porkkanan tilalle sopisi paremmin kukkakaali. Värit tosin olisivat vielä tätä bambu-sipuli-kaalisoppaakin kelmeämmät! Mutta sisäinen kauneus, ruoassakin. Siis edes.
Tänään Hesari jatkaa hukkaruoan miljoonakiloista kertomalla, että leipomon tähteet kelpaavat eläinten rehuksi, mutta muu ruokajäte ei. Paperiversion artikkeli mainitsee myös, että päivittäistavarakauppojen yhdistyksen suositusten mukaan elintarvikkeita voi luovuttaa parasta ennen -merkinnän jälkeen vastuullisille hyväntekeväisyysjärjestöille, jotka käsittelevät ruokaa oikein. Voisiko kauppoja suorastaan velvoittaa toimimaan näin? Pitäisikö yhteiskunnan osallistua mahdollisiin lisäkuluihin tukemalla? Ja aiheutuuko siitä lisäkuluja?
Edellisen Pelastetaan ruoka! -postauksen kommenttiosioon on jo tullut paljon hyviä keinoja hyödyntää ruoanjämiä ja myös ajatuksia siitä, kuinka niitä syntyy mahdollisimman vähän. Anna oma panoksesi ja inspiroidu kehittelemään esim. nimimerkki Hessun tapaan suoranainen kolmen päivän ekonominen ja ekologinen menu! Sinut on haastettu.
(Alla muuten oma huhtikuun haasteruokani.)
Otan täten huhtihaasteen vastaan ja osallistun rehtiin ruokakisaan vuohen gruyere -juustolla (tuotetiedot) ja luomu-siitakesienillä täytetyin jättitortellinein. Jättikokoisia ne ovat siksi, että debytoin tässä rohkeasti tämän pastamuodon muokkaajana. Aiemmin armas Fackelmannini (pastakone) on jauhanut vain iisisti spagua ja tagliatelleä.
Gruyére-siitake-tortellinit (2 hengelle)
Tuorepasta
Mittaa jauhot pöydälle, kulhoon tai monitoimikoneeseen. Lisää jauhoihin suola ja sekoita. Mikäli teet taikinaa pöydällä, muokkaa keon keskellä kuoppa ja riko siihen muna ja lisää nesteet. Kulhoon ja koneeseen kaiken voi laittaa melkein kerralla. Puristele seos tasaiseksi taikinaksi ja vaivaa pöydän/kulhon pintaa vasten, kunnes se tuntuu silkkiseltä (n. 10 min.). Kääri tuorekelmuun eli klädeen ja siirrä jääkaappiin puoleksi tunniksi.
Tässä välissä valmista täyte.
Pilko sienet pieniksi ja paistele niitä voissa pannulla, kunnes hieman kypsyvät. Poista pannu tulelta ja siirrä sienet sopivaan astiaan. Liitä sienien seuraan muut ainekset ja mausta pippurilla sekä tarvittaessa suolalla. Jätä täyte jäähtymään ja ala jauhaa pastaa.
Jos sinulla on pastakone, ajele taikina haluamasi ohuuteen. Siinä tapauksessa että etenet käsipelillä, kaulitse taikinaa kunnes uuvut. Molemmissa tapauksissa leikkaa sopivanpaksuisesta taikinalaatasta n. 12 cm pyöreitä lettuja, tai hieman pienempiä. Omani olivat melkoisen kookkaita. Nosta jokaiselle letulle pieni läjä täytettä, sudi letun reunat vedellä ja taita puolikuuksi. Painele ilmakuplat mahdollisuuksien mukaan pois. Kostuta vielä puolikuun kärjet ja taita ne päällekkäin. Lopputulos muistuttaa jotakin tortellinin kaltaista, tyytykäämme siihen.
Keitä tortellinit kiehuvassa suolalla ja öljyllä maustetussa väljässä vedessä kunnes kypsyys on al dente -luokkaa, noin 3 minuuttia. Kaada pasta lävikköön, huuhtele nopeasti kylmällä vedellä ja valuta. Siirrä mojovat kääröt lautaselle ja syö hetsiltään. Todella hyvää!
Tämänpäiväinen Hesari kertoo jo YTV:n kampanjasta (Vähemmän ruokaa roskiksessa, enemmän rahaa kukkarossa) tutun asian: Miljoonia kiloja ruokaa heitetään vuosittain roskiin. Mitä on tehtävissä ruoan ja rahan pelastamiseksi? Ainakin englanninkielinen ruokablogimaailma tuntee "leftover Tuesdays" -ruokahaasteen, jossa suomalaisia on edustanut ainakin
Cloudberry Quark ansiokkaan kansallisesti postauksellaan porkkanaisista Karjalanpiirakoista.
Koska kyse on mielestäni tärkeästä asiasta, haastan teidät kaikki jakamaan parhaat jämäainesvinkkinne blogimaailman kanssa joko MonkeyFoodin kommenttiosiossa tai vaihtoehtoisesti omissa blogeissanne. Lisäksi kaikenlaiset elämää helpottavat ja ruokaa säästävät keinot ovat tarpeen. Niitä saapi kehitellä yhtä hyvin yhden hengen talouksille kuin lapsiperheillekin, miksei myös lemmikkien tai kotieläinten ruokintaa huomioiden.
Itse aloitan hyvin vaatimattomasti:
Rosmariinin klassikkokeksipostaus palautti mieleen vanhan tutun kauralastun, jota tosiaan suotta ylenkatsotaan. Kuten Pastanjauhajien kommenttiosiossa mainitsinkin, Saa vaivata -kirjan lisävinkki perinteisiin lastuihin on valmistaa pienten sijasta esim. kaksi tai neljä isoa lastua, jotka sitten toimivat jäätelökakun (hedelmiä, marjoja, kermaa, rahkaa, suklaata… voihan näihin lykätä mitä vain) pohjana ja kattona. Tällöin keksit pitää tasoitella pellille valmiiksi litteiksi, sillä suuret kasat eivät leviä niin vain. Lisäksi on hyvä idea painella vaikka toiseen isoon lastuun heti sen tultua uunista veitsellä palan viivat, niin kakku on sitten helpompi leikata.
Itse lähdin tuotekehittelemään reseptiä maukkain, mutta viilausta vaativin tuloksen. Maku oli näet ihana, mutta minun kasanipa eivät levinneet sitten lainkaan. Onneksi kokeilin myös valmiiksi litteää versiota, joka tuli siis uunista ihan nättinä. Liekö ruisjauho ollut sen verran painavampaa kuin vehnä vai kekokoko liian suuri, en tiedä.
Kookos-spelttilastut taateleilla (n. 16 pientä keksiä)
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sulata rasva ja anna sen jäähtyä jonkin verran. Pilko taatelit rusinankokoisiksi paloiksi ja sekoita niihin ruisjauho, etteivät jää yhteen kasaan. Sekoita taatelijauhoon speltti- ja kookoshiutaleet sekä leivinjauhe. Riko muna ja sotke siihen siirappi. Lisää kaikki sulaan voihin ja nostele sekaisin. Tee pellille pieniä kekoja taikinasta ja painele kostein käsin litteiksi kekseiksi. Paista uunin ylätasolla kunnes lastut ovat kauniin ruskeita, ehkä viitisen minuuttia.
Kuten sanottu, lisäisin hieman siirappia tuomaan makeutta sekä vielä hippasen suolaa. Speltti ja ruis tuovat kekseihin muhevan maun ja taatelit ja kookos sopivat erinomaisesti yhteen. Taateliset kohdat olivat sopivan makeita. Myös joihinkin kauralastuihin kuuluva loraus (~2 rkl) kermaa voisi tuoda näihin kaivattua kosteutta.
Kylvetettyjä, vatkattuja, hyvin syöneitä, nauraneita ja aamu-uineita terveisiä ihanasta Pärnusta. Sunnuntai-illan ratoksi voipi halutessaan selvitellä, missä sijaitsee pienjuustola sinua lähinnä. Semminkin, kun juusto on nyt huhtikuun teemana. Tuore Vihreä lanka odotti minua kahden Hesarin kera kotona ja tarjosi tämän linkkivinkin: Pienjuustolat.com. Erityisesti kehoitan tutustumaan Kolatun vuohijuustolan valikoimaan, josta löytyy mm. kuttu-fetaa sekä -cheddaria. Sorkat syyhyävät jo haasteen kimppuun! Saas nähdä, miltä maistuu muulin juusto.
Muuli posseineen pakenee pääsiäisen viettoon Pärnuun, joten kääräisin maidot pois happanemasta ja leivoin sämpylöitä evääksi laivamatkalle. Samaan syssyyn päätin käyttää osan pähkinävarastoistani loppuun Anjan inspiroimana. Näiden kotoisten palleroiden myötä toivotan kaikille rentouttavaa pääsiäistä, palataan asian eli vuohenjuuston äärelle ensi viikolla!
Pähkinäsämpylät (kaksi pellillistä)
Lämmitä maito kädenlämpöiseksi, murenna siihen hiiva. Liuota nesteeseen seuraavaksi siirappi ja lisää suola, pähkinät, leseet ja siemenet. Aloita jauhojen lisääminen ja lorauta öljy joukkoon ehkä puolessa välissä. Lisää jauhot vähitellen kokonaan ja alusta hyvin. Anna kohota lämpimässä paikassa (tiskiallas kuumalla vedellä on taikinafadille oiva paikka) liinan alla puolisen tuntia ja leivo sämpylöiksi. Anna vielä kohota, kunnes uuni on lämmennyt 225 asteeseen. Paista kymmenisin minuuttia tai kunnes ovat ruskeita ja pohja on koputettaessa kumea ja ontto (mikä runollisuus!).
Ihan maukkaita ja varmaan paikallaan eväsleiviksi, kun täytän ne aamulla osan mozzarellalla, tomaatilla ja pestolla, osan juustolla ja suolakurkulla ja osan kalkkunaleikkeellä ja tavan kurkulla, mutta jos ihan pelkiltään nauttisi niin ehkä olisivat kaivanneet hivenen lisää maustamista. Perustaikina toimii silti, kuten ikisuosikkinikin.
Tästäpä ei tule mitään gurmeepostausta, mutta eipä niihin olla kai MonkeyFoodissa muutenkaan totuttu. Pikaruoat eivät ole myöskään erityistä silmänruokaa, mutta hyvin ne silti maistuvat, ja ennen kaikkea, ovat superpikaisia valmistaa.
Mm. seuraavanlaisia settejä nautitaan muulin keittiössä kun aikaa on minimisti tai kokata ei jaksa. Osa näistä kulkee myös mukana kun on evästarve (ja tarvehan on kun syö kolmen tunnin välein).
Tänään kokosin töihin evääksi eiliset ylijäämät seesamtofut, ja pilkoin joukkoon puolikkaan avokaadon, tomaattia, kurkkua ja salaattia. Kotiuduttuani jatkoin hivenen samalla linjalla, mutta katkaravuin. Kas näin:
Katkarapu-avokado-salaatti
Ropsauta katkaravut purkkiin ja roiskaise päälle oliiviöljyä, soijaa ja pilko chiliä joukkoon hilpeään. Rouhi vielä pippurit päälle ja puristele lime. Pistä kansi purkkiin ja ravistele niin, että ainekset sekoittuvat. Siirrä jääkaappiin muulin extrapikamarinadipurkki ja jätä se sinne, kunnes olet pilkkonut lautaselle muut vihannekset. Avokadon pilkottuasi purista sen päälle limen toisen puolikkaan mehu, jotta estät tummumisen.
Ota katkapurkki jääkaapista ja lurauta enimmät liemet pois, älä kuitenkaan kaikkea. Siirrä komeus liemineen lämpimälle paistinpannulle ja paistele, kunnes katkat ovat kutistuneet ja liemi on huvennut koko lailla. Älä kuitenkaan anna katkojen paistatella määrättömän kauan, etteivät muutu kumimaisiksi. Nostele ravut muun salaatin joukkoon, sadeta auringonkukansiemenillä ja popsi menemään! Itse lisäsin tuoretta oreganoa, kun sitä nyt siis tosiaan ikkunalaudalta löytyy. Kaupan tuotetta siis, ettette taimitarhurina erehdy pitämään.
Sain viime jouluna lahjaksi Marianne Kiskolan ja Sanna Miettusen Tofu-keittokirjan kylkiäisenä uuden paistinpannuni kanssa, jota muuten suositeltiin erityisesti häränvalmistukseen. Härät sikseen ja soijaa pöytään! Eläköön estrogeeni! Vaikka tofu on minulle tuttu vuosien takaa ja silloin tällöin nautin sitä etnisissä ravintoloissa tai ystävieni laittamana, itse en ole ihan kauheasti kunnostautunut tuotteen muokkailussa. Ainoita arkeeni vakiintuneita käyttötapojani on valmistaa kylmäsavutofusta ns. makkararisotto, se on hyvää. Hyviä ovat myös ystäväni Vapun marinoidut tofuvartaat.
Ja tämä se vasta hyvää olikin. Taas mennään mukaellen-linjalla Tofu-kirjan sivun 92 reseptin Sesam aukene! pohjalta.
Sesamtofu (kahdelle)
Paloittele tofu ja laita se tiiviiseen astiaan. Valele päälle reilusti oliiviöljyä ja melkein yhtä reilusti soijakastiketta. Lorauta joukkoon balsamicoa ehkä pari ruokalusikallista ja hunajaa samaten. Raasta inkivääri ja hienonna chili, sotke mukaan soppaan. Etsi vakalle kansi ja suljettuasi se tiiviisti kääntele astiaa niin, että jokainen tofu saa osansa liemestä. Siirrä jääkaappiin vähintään tunniksi (Vappu sanoo väh. 2h, itse olen niin malttamaton) ja vaikka seuraavaan päivään saakka marinoitumaan.
Kaada seesaminsiemenet pannulle ja paahda. Siirrä siemenet laakealle lautaselle odottamaan kohtaloon. Ota tofut kaapista ja valuta marinadi joko viemäriin tai säästä salaatinkastikkeeksi. Grillaa tofuja pannulla, kunnes ovat ottaneet sopivasti väriä. Kumoa tofut pienissä erissä seesampedille ja kääntele niitä, kunnes ovat seesamoituneet. SYÖ!
Omalla ateriallani tofuille tekivät seuraa, kuinkas muuten, jo niin tuttu salaatti sekä tammenlehvärehut tuoreen oreganon kanssa. Näihin sesamtofuihin lisukkeet sopivat erinomaisesti, ihana kokonaisuus. Tämä ohje voisi toimia myös matalan kynnyksen sillanrakentajana (mikä paradoksi!), mikäli lähipiirilläsi on epäluuloja tofua kohtaan.
(Yritin valmistaa myös uunissa folionsisäisiä kasviksia, mutta kokeilu ei ollut erityisen onnistunut tai kaunis, kuten voitte havaita. Kukkakaali, purjo ja raejuusto sopivat kuitenkin hyvin tähän tarkoitukseen, muut osaset täytyy vielä viilata kohdilleen.)
Huh ja vau. Harvoin sitä treenien jälkeen jaksaa pykätä näin gurmeeta ja jano voi olla kyllä tajuton palleroiden suolaisuuden seurauksena, mutta kylläpä maistui. Itse asiassa jännittävän paljon samankaltaiselta, kuin muistaakseni itsetehdyt lihapullat maistuvat. Tai sitten siitä on vaan liian kauan.
Bongasin lauantaina Alkosta mukaan Etiketti-lehden. En ole aiemmin edes tajunnut, että sellaisessa julkaisussa voisi olla reseptejä. Alkossa olen myös harvinainen vieras eli koko lehti on mennyt aika lailla sivu suun. Lieneekö perinteinenkin tuote, ruokaohjeineen? Huomioni kiinnitti, kuinkas muuten, kanteen päässyt resepti graavilohipullista. Ohje näytti kovinkin näppärältä ja nopealta fancystä nimestä huolimatta, joten uskalsin kokeilla. Ja tuloksena olikin viisi suolaista, säpäkkää ja vahvanmakuista pullaa, ihan siinä Huvipuistosalaatin ja oheisvihreän välittömässä seurassa. Tein vajaan neljänneksen lehden ohjeesta, jossa oli myös käytetty tuoreena yrttinä timjamia eikä oreganoa, mutta nyt näin.
Graavilohipullat (5 kpl, yhdelle hengelle)
Satuin näkemään männä viikon jakson MTV3:n ohjelmasta Maku vie Italiaan, joka ei ole kiehtonut itseäni ihan kamalasti, mutta tämän munakkaan idea oli niin jännä, että sitä oli pakko kokeilla. Hieman soveltaen, luonnollisesti. Alkuperäisessä ohjeessa juustona oli mozzarellapalloja, jotka olisivatkin tässä varmasti käsittämättömän herkullisia, mutta oma jääkaapin antimista kyhätty kokoelmani parmesan-, Polar 5% - ja fetapaloja on todella hyvää myös.
Kupletin juoni menee siis niin, että pannulla kiehautetaan ensin tomaattikastike, johon sitten rikotaan suoraan munia kypsymään. Joukkoon lisätään munien jo tovin kypsyttyä juusto ja mahdolliset tuoreet yrtit, itse sovelsin miniluumutomaatteja. Roccon reseptit löytyvät Maikkarin sivuilta nimillä Italialainen brunssi: paistettuja munia con scamorza sekä tomaattikastike Viiden minuutin salsa. Sivuille ei valitettavasti voi suoraan linkittää…
Tein ruoan itselleni iltapalaksi, vaan olisihan tästä kahdelle liiennyt.
Paistetut munat con Muuli
Laita paistinpannu tulelle ja lorauta pannulle tilkka öljyä. Pilko sipuli, valkosipuli ja chili(t) pieneksi ja paistele niitä pannulla hyvä tovi. Lisää pannulle tomaattimurska ja keittele miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia, mausta suolalla ja sokerilla. Riko hiljalleen porisevaan tomaattikastikkeeseen kolme munaa ja anna porinan jatkua, kunnes munat alkavat osoittaa kypsymisen merkkejä. Sommittele joukkoon noin sokeripalan kokoisiksi pilkotut juusto(t) sekä minitomaattien puolikkaat. Anna keitoksen kuumennella edelleen, kunnes munat näyttävät kovinkin kypsiltä. Voit laittaa hellan pois päältä ja piilottaa komeuden joksikin aikaa kannen alle. Lopuksi rouhi hieman pippuria aterialle asusteeksi ja sitten odotettu hetki; siirrä paistosta lautasellesi ja ole valmis antaumaan mielettömän makuhurmion valtaan! Meikäläiseen tää siis puri ku viime kesän seitsemän paarmaa. Kehoitan vakavasti kokeilemaan.
Ollut vähän erimielisyyksiä netin kanssa, vaan josko oltas taas selvemmillä vesillä. Kamera vain on valitettavasti samassa vempelekimpassa webin kanssa, joten kuva tulee myöhemmin. Masiina teki tenän onneksi vasta ruoan valmistuttua.
—
Olimme siis viime lauantaina Helsingin kansainvälisen keskuksen Caisan Makujen maailma -tapahtumassa, jossa pääsi kymmenellä (opiskelijana jopa viidellä!) eurolla kiinni muistaakseni kuuden eri maan ruokatarjontaan sekä Ourvision-semifinalistien esityksiin. Tunnelma oli tiivis ja vieraanvarainen, ruokaa riitti mukavasti, vaikka paikka oli pullollaan. Kulinaarielämyksestä käteen jäi mm. munakoisotahnan ohje. Paikan päällä nautittuna tämä oli kerrassaan maukasta ja oma suosikkini kaikkien ihanuuksien joukosta. Myös falafelejä voisi tapahtumasta innostuneena kokeilla itsekseen, aikoinaan lakkasin nauttimasta niitä ravintoloissa hieman pahoinvointisen ruotsinristeilypäivän jälkeen lounastettuani palleroita Tukholmassa. Tarkoittaa, etten ole sen koommin nautiskellut niistä lainkaan…
Tein itse kolmasosan suuruisen erän kokeeksi ja ohjeeseen kuuluneen tahininkin rukkasin itse kasaan hieman rändomreseptillä paahtamalla läjän seesaminsiemeniä, surauttamalla ne tahnaksi, lisäämällä saksanpähkinä- ja oliiviöljyä sekä hieman vettä ja suolaa. Vaan lopputulos menee ihan täydestä, mtabbalissa ainakin jollei pelkältään.
Kas näin syntyy munakoisotahna (ja munakoisotahna syntyy näin!):
Paahda munakoisoja sellaisenaan uunissa n. 250 asteessa tunnin verran. Upea tuoksu leviää asuntoosi. Kuori jäähtyneet munakoisot (tai halkaise ja kaavi sisus) ja hienonna koison liha. Lisää puristetut valkosipulinkynnet, sitruunoiden mehu ja suola. Lisää tahini ja sekoita. Levitä lautaselle tarjolla ja pirskottele oliiviöljyä pinnalle. Kruunaa komeus tuoreella persiljalla!
Kuten sanottu, ainakin itse pidän tästä mausta, kohta pääsen maistelemaan uunissa grillattujen kanankoipien kanssa. Vesi kihoaa jo muulin kielelle 
(Edit 1.4.2007: tahna maistui muuten kanaa paremmin sen kanssa uunissa kypsyneiden sienten ja paprikan seurana. Pahoittelen tahnan kehnoa stailausta yo. valokuvassa.)
Kun olen nyt nautiskellut tästä salaatista lähipäivinä sekä Soul Kitchenissä ja Virgin Oil Companyssa niin piti taas rukata omakin versio. Aiemmin olen tehnyt mm. Maku-lehdestä napattua versiota, nyt astuin askelen perinteisempään suuntaan. Kanat ja krutongit tein pannun sijasta uunissa ja erityisesti krutongit olivat erinomaisia, kana hieman kuivahti.
Kana-cesarsalaatti kahdelle
Revi salaatti ja pinaatinlehdet lautasille. Paloittele joukkoon kurkku ja tomaatit. Lämmitä uuni 225 asteeseen ja levitä kuutioidut leipäpalat pellille, kunhan olet pyöräytellyt niitä tilkassa öljyä, valkosipulimurskassa ja maustanut ne suolalla. Paista kana pannulla tai lykkää mukaan uuniin.
Kastike
Surauta tehosekoittimessa tai murskaa anjovis haarukalla ja sekoita muihin aineksiin. Maistele ja säädä, jotta saat mausta itsellesi maistuvan. Kokoa lautaselle rapeutuneet krutongit, kypsä kana ja levittele kastiketta komeudelle. Vuole päälle kunnollisia parmesanlastuja.
Jälkiruoaksi passaa ihana mangorahka, joka on superhelppo ja herkullinen! Sisältää tietysti kardemummaa…
Mangorahka (4 annosta)
Keittokomeron Sohvi sai melkein liikuttumaan haastamalla Viinikoneeseen. Ensimmäinen haasteeni! Kiitos.
Kotiuduin juuri ja tein testin välittömästi, itsestään oppii aina mielellään. Tulos tosin hieman laimensi liikutustani ja ehkä sysäsi alkuun lievän eksistentiaalisen kriisin. Mutta lue ensin itse, saanko esitellä, rypälepersoonani:
Cabernet Sauvignon, uusi maailma
Nopeat virtaviivaiset urheiluautot hivelevät silmääni. Mielestäni menestys saa näkyä, olenhan maailmankansalainen Cabernet Sauvignon uudesta maailmasta. Olen urheilullinen ja pukeudun nuorekkaasti. Nautin kokkareista, pääsen tutustumaan uusiin ihmisiin ja uudet ihmiset pääsevät tutustumaan minuun. Mottoni elämään onkin – anna elämän tuntua ja näkyä.
Sovin hyvin yhteen monien, tummasta lihasta valmistettujen liharuokien kanssa. Mikäli kuivatan tanniinieni johdosta suuta, kannattaa seurastani nauttiva liha jättää kypsyydeltään hieman punertavaksi. Kovat ja hieman suolaiset juustot pitävät seurastani myös melkoisesti.
En tiedä, elänkö multipersoonan pyhää kolminaiselämää (ylimuuli, apina ja ihminen) vai kuinka päädyin saamaan testistä tällaisen tuloksen, mutta täytyy sanoa, että se on hieman hämmentävä. Jos otetaan huomioon, että olen sitoutunut vihreä, en syö punaista lihaa tai viihdy väkijoukoissa, olen arvomaailmaltani hyvin humaani ja tanniinille allerginen, testi ei ehkä ihan onnistu vangitsemaan olemukseni kirkkainta (luu-)ydintä.
Jäljellä jäävät sentään urheilullinen ja juustot. No myönnetään, lisäksi olen kyllä kovin sosiaalinen luonne ja toivottavasti maailmankansalainenkin. Mutta että nopeat autot ja näkyvä menestys! Kuten eräs vanha koulukaverini sanoisi, ihan kreisii. 
Haastan tähän vaaralliseen tehtävään eli selvittämään rypälepersoonaansa Viini, ruoka ja kirjat -blogin Rinsun sekä Polkkaavan possun, tuon toisen eläinmaailman kokkaavan ihmeen.
Tämä salaatti on hullun hyvää! Eilen taas räpelsimme tätä kasaan, mutta kameraa ei sattunut paikalle. Kaikki meni. Resepti on eräältä taidokkaalta kotikokkiystävältäni, jonka ohjeista olen muutenkin viisastunut.
Savulohisalaatti
Kastike
Revi tai leikkele salaatit kasaan ja kuutioi muut haluamasi vihannekset joukkoon melko pieniksi paloiksi. Nyhdä lohi nahastaan ja irroittele siitä sormin suupalan kokoisia lohkareita. Valmista kastike sekoittamalla hyvä luraus öljyä ja balsamicoa, tuuppaa joukkoon pieni pätkä sinappia. Mausta suolalla ja pippurilla ja roiskaise vielä roima annos hienoksi raastettua parmesaania joukkoon. Sekoita kastike salaattiin ja paistele leipäkuutioita valkosipulin, suolan ja öljyn kanssa joko uunissa tai pannulla rapeiksi krutongeiksi. Lisää salaattiin ja pistele poskeen! Tästä riitti kahdelle hyvin syövälle.
Erinomaisella nimellä varustetun ruokablogin Otetaan ensin puoli kiloa voita… ihana kokki Oliivia inspiroi valmistamaan lauantai-illan ratoksi kukkakaalinapoja. Kuten edellisessä postauksessani mainitsen, olen Bulgarian jogurtin suuri ystävä (vaikka partaäijäkin on toki aivan loistavaa), joten kaikki mahdollisuudet käyttää sitä luovasti otetaan ilolla vastaan. Ystäväpiirissämme sinipurkkinen Bulgarian tuote kulkee nimellä Nöyrä, on kulkenut jo noin vuodesta 1996. Tarinaan sisältyy kotibileiden aamuöinen ruokailuhetki, jossa eräs tuttumme (cheers, Eino!) pisteli Bulgariaa poskeensa ja totesi unohtumattomasti: "mä oon vaan tällanen nöyrä jogurtinsyöjä".
Kukkakaalinapo: näin minä sen tein
Paloittele kaali pieneksi kukinnoiksi. Murskaa näkkärit jollain vempaimella tai sitten Nigella-tyyliin muovipussissa aggressioita purkaen. Lisää joukkoon hyvä rippanen suolaa. Sekoita toisessa kupissa sinappi ja jogurtti. Kierittele kukkakaalikukinnot ensin märemmässä ja sitten muruseoksessa. Anna vetäytyä hetki ennen kuin paistat niitä 225-asteisessa uunissa n. 10-15 minuuttia.
Oliivia dippaili muhevia kukintoja dijon-dippiin tai ei mihinkään, itse varustauduin tarkkaan valikoidulla setillä; ketsuppia, nöyrää ja hapankaalia. Kun en syö lihaa niin koen jotenkin jääväni paitsi tilanteista, joissa ketsupilla saisi läträtä, ja siksi se maistuu minulle oudoissakin yhteyksissä. Suosittelen.
Haaveilen täällä, että jaksaisin joku päivä pakertaa Polkkapossun maaliskuun ruokahaasteen osallistujareseptiä porkkana-kurkkuketsuppia ja näitä ihania kaaleja. Luulen, että niidenkin liitto olisi siunattu.
P.s. Käykö teille koskaan niin, että menette kauppaan ostaaksenne esimerkiksi harvinaiset puoli litraa kolaa lauantaina kunniaksi, ja huomaatte kassalla tavaroita pakatessanne, että paperinen pussi täyttyy mm. Dijonilla, anjoviksella, sinapinsiemenillä, mangolla ja broilerilenkillä, mutta kolasta ei ole tietoakaan.
Tämän idea löytyi Pastanjauhajien yhden porkkanapostauksen kommenttiosiosta, nimimerkki Pistaasin esittelemänä. Välittömästi siitä luettuani aloin kokeilupuuhiin, sillä ohje sisälsi kahta suurta rakkauttani, porkkanoita ja Bulgarian jogurttia. Ja kas näin se käy;
Raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi. Paista raastetta paistinpannulla kevyesti ja lisää joukkoon purkki Bulgarian valkoista ihmettä. Purista tai pilko sekaan vielä yksi tai useampi valkosipulinkynsi ja mausta suolalla ja pippurilla. Lämmitä vielä hetki, ja nosta seos sitten jäähtymään. Systeemin jäähdyttyä annostele sitä esim. leivälle tai vaikka suoraan suuhusi. Niin minä tein. Hyvää.
Sain maanantaina ystävieni luona kyläillessä mukaani hillittömän pussin Alku-karamelleja, sekä niitä perusmallisia että lakritsaa, sitruuna-lakritsaa, suklaata ja hedelmää. En ole kovin suuri karkin ystävä, joten nämä houkuttelivat kokeilevaan leivontaan. Perustoffee-Aluille on jo resepti katsottuna, mutta päätin aloittaa sovellustyön pitkän aikaa rauhassa maanneesta Amerikan cookie -suklaakeksireseptistäni. Kaivoin kaapista sinne tätä varten ostetut valkosuklaapatukat a la Fazer (sis. hasselrouhe ja riisi) ja metsästin Alku-pussista hetken pohdinnan jälkeen ne hedelmäiset. Lopputulos oli visuaalisesti hieman kelmeä, mutta venyvän toffeinen ja ihana.
Tuunatut suklaakeksit (12 kpl)
Lämmitä uuni 175 asteeseen ja pilko suklaa ja karkit n. puolen sokeripalan kokoisiksi. Vaahdota huoneenlämpöinen rasva. Sekoita sokerit keskenään ja lisää ne vaahtoon. Vatkaa muna kevyesti ja sekoita rasvaan ja sokereihin. Miksaa toisessa kupissa jauhot, leivinjauhe ja suola ja lisää taikinaan. Lisää lopuksi suklaa ja karamellit. Nostele kahdelle leivinpaperitulle pellille (6 keksiä/pelti) sopiviksi, 2 rkl keoiksi. Jos haluat tasamallisempia keksejä, pyöristele kasoja vielä kostutetuin käsin.
Paista uunissa ainakin 10 minuuttia tai kunnes keksit ovat makuusi tarpeeksi ruskettuneita. Anna keksien jäähtyä ennen kuin käyt niihin käsiksi, jotta ne ehtivät kovettua eivätkä hajoa. Ja sitten vaan rouhit menemään, makeaa on! Sellainen vinkki, että kekoja muodostaessa kannattaa kiinnittää hiven huomiota siihen, etteivät toffeepalat jäisi ihan reunaan, sillä muutamassa keksissä toffee oli valunut "ulos" keksistä ja jäähtyessään muuttui kovaksi. Keksin "sisällä" ollut toffee jäi jäähdyttyäänkin ihanan pehmeäksi ja kinuskiseksi.
Koska kaapissa on wasabia ja olen sen makuun suunnattoman ihastunut, mutta en jaksanut susheilla, pläjäytin sitten suomalaisen kirjolohen pariksi tunniksi seuraavanlaiseen maustetahnaan marinoitumaan:
Puristin valkosipulinkynnen, raastoin inkiväärin ja paahdoin korianterinsiemenet kuivalla pannulla. Sekoitin aineet ja hieroin kalan pintaan. Parin tunnin jälkeen paistoin kalan nahkoineen kuumalla pannulla ja kuten näkyy, se on saanut pintaansa mausteista jalointa, karsinogeeniä. Oikein herkullista, kunhan suolaa muistaa käyttää riittävästi.
Kukkakaali-parsakaali-gratiini
Keitä tai höyrytä al denteksi. Lykkää uunivuokaan ja laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Valmista juustokastike seuraavasti (annos on periaatteessa neljälle, puolita halutessasi):
Sulata voi kattilassa ja lisää jauhot. Kypsennä jauhoja hetki ja lisää maito. Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Siirrä kattila pois levyltä ja lisää 100 g juustoraasteesta, sekoita. Kaada seos kaalien päälle ja peittele pinta lopulla juustoraasteella. Iske uuniin n. 15 minuutiksi ja nauti lohen kanssa.
Arkisesti kalaa. Ensin meinasin paistella fileen tuttuun malliin pannulla, mutta Viini, ruoka, kirjat! sai vaihtamaan uunikypsennykseen. Perusruokaa, mutta sikäli harvinaista, ettei tuorekalatiskiä ole lähikaupassa.
Puna-ahven-filee (246g!) on maustettu suolalla, pippurilla ja sitruunalla ja paistettu 200-asteisessa uunissa reilut kaksikymmentä minuuttia. Kiinankaali, herkkusienet ja paprika on wokattu tavan paistinpannulla ja maustettu itsetehdyllä hapanimeläkastikkeella, jossa lämpimälle pannulle on lurautettu soijaa, punaviinietikkaa, sokeria ja tomaattipyrettä. Kalasta jäi vielä pala illaksi.
Koska en nyt saa tähän hätään aikaiseksi elävän ravinnon porkkanakakkua, osallistun ruokahaasteeseen tällä jo muutaman kerran viilatulla muffinsreseptillä. En liene kovin originelleilla jalanjäljillä, mutta jostain on aloitettava. Mielikseen näitä popsii tuotekehittelyn joka vaiheessa.
Alkuperäinen muffinssiresepti on siis Ainsleyn, ja itse bongasin sen Pastanjauhajilta. Omaa virittelyäni on maustaminen muskotilla ja todella ainutlaatuinen yhdistelmä, porkkanat ja taatelit!
Porkkana-taateli-muffinssit (6 isoa)
Sitten kosteat ainekset omassa kulhossaan, voi sulatettuna
Yhdistä kuivat ja märät aineet varovasti nostellen, älä sekoita. Paista 200-asteisessa uunissa 20-25 minuuttia. Nam.
Kuvissa viritelmä, jota kokeilin puoliin muffinsseista, eli täytteenä Philadelphia-juustoa, jossa appelsiininkuorta. Eipä ollut erityisen hyvää, paremmin maistuu ilman. Taatelit sopivat tähän erinomaiseen pohjaohjeeseen todella hyvin. Ihannejälkiruoka esim. couscous-sapuskalle, testattu on.
Tämän porkkanakakun ohjeen olen postannut jo aiemmin ikään kuin itselleni säilöön, nyt nappasin kuvan kun valmistin patenttikakkua jälleen aamulla päiväiseen kyläilyyn. Mehevä kakku kohtasi jälleen menestystä ja on kyllä erinomainen perusvarma resepti, helppokin.
Ohje löytyy täältä, lisäsin taikinaan jonkin verran hasselpähkinää rouheena ja rouhin sitä vielä päällekin.
En tiedä olisko tässä nyt sellanen viritys, jonka voisi ihan perustellusti laskea cross-kitcheniin. Jos samaan ruokalajiin mahtuu tortilla, sushi-inkivääri eli gari sekä raejuusto ja kokonaisuus on koottu pitsan tapaan, ei se liene ainakaan suomalaista perusruokaa. Rucola olisi varmaankin kannattanut lisätä ruokaan vasta uuninuketuksen jälkeen eikä ulkonäkö muutenkaan päätä huimaa, mutta kyllä vain, apinan suu napsaa tämän tahtiin!
Pitsa
Sekoita tomaattipyreeseen murskattu valkosipulinkynsi, hiven öljyä ja mausta oreganolla. Levitä tortillalle. Täytä tortilla pitsatyyliin aineksilla, pilko oliivit ja gari. Lykkää uunin kuumuuteen, asteita saapi olla reilusti kun minkään ei tarvitse kypsyä. Vaikka grillivastuksella tekisit, nopeasti tulee valmista. Poista uunista ja lisää rucola. Pistele poskeesi ihanan suolainen letukka, jota inkivääri suloisesti maustaa.
Jälkiruoaksi sekoitin purkin Ehrmannin rahkaa ja ainakin 100g hieman sulaneita pakastepuolukoita. Makeutin epäortodoksisesti makeutusaineella ja kuvauksen jälkeen vielä höystin reilusti ruisleseillä. Vatsa on täysi ja makuhermot tyydytetty. Kelpaa lähteä viettämään viimeistä iltaa ennen hermoja koettelevan jännittävää vaalipäivää.
Tätä salaattia mieleni on tehnyt kokeilla siitä saakka, kun näin sitä Köyhissä ritareissa valmistettavan. Tänään ryhdyin puuhaan, joka ei siis ole kovinkaan valtava, ja kylläpä kannatti. Pelkästään mielettömän upea väri, joka paljastuu kypsennettyjen paprikoiden kuoren alta on näkemisen väärti. Köyhien ritareiden ohjeessa salaattia tehdään kolminkertainen määrä ja sen annetaan maustua pidempään, mutta tästä riitti kahdelle eikä puolen tunnin maustumisaikakaan ollut liian vähäinen.
Huvipuistosalaatti
Kuumenna uuni 220-asteiseksi ja grillaa siellä halkaistuja ja siemenistä tyhjennettyä paprikoita kuoripuoli ylöspäin, kunnes kuoret alkavat mustua ja kupruilla. Ota paprikat uunista ja lykkää ne lämpimänä muovipussiin. Paprikoiden hieman jäähdyttyä poista ne pussista, kuori ja ihaile väriä. Suikaloi paprikat ja mausta lorauksella valkoviinietikkaa ja oliiviöljyä sekä suolalla. Siirrä jääkaappiin maustumaan vähintään hetkeksi ja mielellään vaikka seuraavaan päivään.
Meri-Tuuli laittoi joukkoon myös yhden valkosipulinkynnen, jonka itse tällä kertaa ohitin ruokailun jälkeiset treenit huomioiden. Painiminen on mukavampaa ilman turhan vahvoja odyyrejä. Kuvassa paprikat lekottelevat salaatti- ja rucolapedillä, alla joukko on täydentynyt grillatulla kanalla ja suolapähkinöillä. Todella hyvää.
Ps. Lupaan muuten piankin uudistaa blogin kategorioita, tällä hetkellä osa postauksista hukkuu eikä niiden jäljittäminen ole edes minulle helppoa. Tämä tuli mieleeni nyt, sillä en keksi huvipuistosalaatille sopivaa lokeroa lainkaan.
Olen jo pidempään suunnitellut Pakkopullasta löytyvän Kahvikissan lempipullan leivontaa, jossa siis osa nesteestä korvataan vahvalla kahvilla, ja yhdistin tänään pullakokeilun ainaisiin lupailuihini viedä luokkakavereille lämpimäisiä. Taivaallista pullaa! Tässä yhdistyvät rakkauteni kahviin ja korvapuusteihin ja sisäinen pullahiireni juhlii. Kyseessä on myös debyyttini pitkon leipojana, suurkiitos Pakkopullan erinomaisille kuvitetuille ohjeille.
Valmistin puolikkaan taikinan, tässä vielä ohje pienin modifikaatioin.
Pullataikina
Aloita sekoittamalla keitetty kahvi maitoon ja murenna siihen hiiva. Lisää muna, sokeri, suola, kardemumma ja muskotti. Alusta jauhot taikinaan ja lisää loppuvaiheessa sulatettu voi. Jätä kohoamaan liinan alle vedottomaan paikkaan.
Vaivaa ilmakuplat pois ja leivo joko tavan korvapuusteiksi tai puustipitkoksi. Kaulitse taikina siis levyksi ja levitä levylle n. 50 pehmeää voita, hienoa sokeria sekä reilusti kanelia. Anna valmiin leivonnaisen kohota niin kauan kuin jaksat odottaa; itselläni kävi pieni aikataulukömmähdys ja pitko sai kohota melkein kaksi tuntia. Vaan mitä kummaa! Pitko oli kokenut paitsi tajuttoman laajenemisen, myös lopputulos oli kuohkeaakin kuohkeampi. Malta siis kohottaa.
Lämmitä uuni 175-200 asteeseen. Voitele pitko munalla ja ripottele päälle esimerkiksi raesokeria ja hasselpähkinärouhetta. Paista pitkoa alimmalla tasolla n. 20 minuuttia. Korvapuusteille kelpaa kuumempi uuni, n. 225 astetta.
Luulen, että oli parasta koskaan syömääni pullaa. Vähintäänkin parasta itse leipomaani. Suunnitellun viipaleen sijasta söin kolme ja kiireesti pussitin loput huomisiksi vietäviksi, etten valvo koko yötä kofeiinin yliannostuksen vuoksi. Hasselpähkinä sopii todellakin erinomaisesti tähän kokonaisuuteen.
Koska vihdoin päähäni pälkähti, että kuvata voi muutakin kuin valmistettuja ruokia, ja että postata saan mistä huvittaa, niin tässä nyt ensi hätään. Saanko esitellä, ensimmäisenä suuri rakkauteni tumma suklaa. Kalev on näistä jo tyhjä, Lindt hupenee palan päivävauhtia ja Maraboun kannoin juuri kaupasta kotiin.
Seuraavaksi valokeilaan pääsevät rakkaat tomaattini, jotka ovat luonnollisesti suomalaisia ja joita piisaa aina vadin täydeltä. Tavallisimman aamupäiväevääni (nautitaan aamupalan ja koululounaan välissä) muodostavat kypsä tomaatti, kalkkunaleikkeet sekä mantelit.
Hedelmiä en juuri voi nautiskella kroonisen vatsakatarrini vuoksi, varsinkaan hapokkaita, mutta kun sairastin viime viikon annoin itselleni eriluvan sortua hedelmiin.
Pastanjauhajien kommenttiosiossa oli puhetta vanilja-aromista. Tässä oma aromivarastoni, josta on muutoissa johonkin kadonnut karvasmanteli! Jahka saan sitä taas hankituksi, listalla ovat masariinit.
Koulukaverini ilmoitti saapuvansa tunnin päästä visiitille, joten kaivoin vanhan luottoreseptin esiin. Korvasämpyläohje on mainion sympaattisesta kirjasta Saa Vaivata, jonka muutkin ohjeet ovat kokeilun arvoisia. Vielä en ole leiponut kirjan koko suolaista osiota läpi, mutta lähestulkoon!
Ohjeesta tulee n. 15 sämppää
Täyte
Hienonna sipulit ja kuullota pannulla pehmeiksi. Lisää tomaattipyree ja mausteet ja jätä kannen alle hautumaan. Valmista sämpylätaikina
Taikina
Jo piti käydä revanssiin tuon muffinssiasian kanssa ja esseen kirjoittamisen lomassa kaivoin siis jauhot esiin ja poimin puolukat pakkasesta. Perusohje on jälleen tuo sama Ainsleyn patentti, jolla leivoin muffinssini viimeksikin, tosin vehnäjauhoja paikkaa sämpyläjauho. Porkkana on edelleen karkeana raasteena joukossa, ja sille teki seuraa mantelimassa samassa muodossa, osana taikinaa. Lisäksi hain nyt sitä hapokkuutta tai särmää puolukoilla, joista en ole koskaan itse oikein välittänyt enkä varsinkaan käyttänyt niitä ruoanlaitossa. Vahingosta viisastuneena en viritellyt nyt sydämeksi minkäänlaista soosia, vaan vuolin ohuen mantelimassaviipaleen jokaiseen.
Ja kun tuloksena oli kuusi kosteaa, maukasta ja kaunista muffinssia, voiko sitä leipuri enempää pyytää?
Jotain taikinaista piti eilenkin päästä käpelöimään, mutta kun kunto oli mikä oli, niin lähdin ihan matalan kynnyksen tuotteesta eli rieskoista. Porkkanaa piti sitten tähänkin tuupata ja moneenhan siitä on. Muusi oli Mummon pussista, kun sellainen löytyi hyllyjen uumenista.
Laita uuni kuumenemaan 275 asteeseen. Keitä porkkana kypsäksi ja murjo summittaisesti haarukalla. Sekoita muusiin. Lisää loput aineet ja tarvittaessa ohenna taikinaa maidolla. Levitä taikina leivinpaperille märin käsin joko kahdeksi isoksi rieskaksi, neljäksi pienemmäksi tai sitten yhdeksi ison levyksi, kuten minä teen. Taikina ei saisi olla senttiä paksumpi. Pistele haarukalla. Lykkää uunin armoille ja kiduta n. 15-20 min. uunin tehoista riippuen. Nauti tuoreena.
Koska kalakeitto oli kaikki mitä kuumeinen mieleni sai pinnistetyksi mieleensä kun mietin, mitä ihmettä tekisi mieli syödä (kun ei oikein tee mieli mitään), ryhdyin päivän parempana hetkenä puuhaan ja tuloksena oli aika epäortodoksinen, mutta kylläkin hyvä soppa. Lueskelin pohjiksi vähän reseptejä muista kokkiblogeista ja sovelsin sen mukaan, mitä kaapeista löytyi. Kokonaisuus muodostui jokseenkin tällaiseksi.
Liemet tulelle ja pilkotut systeemit perään. Sitten kaikki muu ja keitellään, kunnes porkkanoiden kypsyysaste on itselle sopiva. Ruokaillaan raejuuston kera ja mahdolllisuuksien mukaan ruisleivänkin. Tunnetaan, kuinka oma ravitsemustila kohenee tästä juurevasta perusruoasta ja lämmitellään keittoa seuraavanakin päivänä lounaaksi.
Maaliskuun porkkanahaaston tuloksena olen pyöritellyt pääni puhki porkkanaisia sovelluksia salaateista leipiin ja pannukakusta elävän ravinnon kakkuun. Pohtimisiini on sisältynyt toive jääkaapissa makaavan mantelimassan jämäpötkön hyödyntämisestä. Koska jostain oli lähdettävä liikkeelle, kokeilin ajatusta muffinsseihin. Pippurimylly teki niin hyvää työtä kehuessaan Ainsleyn reseptiä Pastanjauhajien suuressa muffinssitestissä, että otin sen kokeiluun. Ja kyllä kannatti. Koskaan eivät ole muffinsini olleet yhtä rapeakuorisia ja kohonneita!
Tässä vielä perusohje Ainsleyn/Pippurimyllyn mukaan.
Kuivat aineet
Kostukkeet
Sekoita siis kuivat aineet omassa kulhossaan ja märemmät omassaan, yhdistä juuri ennen uuniinmenoa varovasti nostellen, ei vatkaten. Ohjeesta tulee 12 suurempaa (amerikan) muffinssia. Itse tein puolikkaan taikinan, kananmunaa en tosin alkanut keskeltä katkoa, ja määrä riitti täydellisesti kuuteen muffinsiin.
Haluamasi pähkinät, hedelmät, marjat tms. lisätään kuivemmat kuivien aineiden joukkoon ja kosteammat nesteisiin. Pippurimyllyn banaani-pähkinä kuulosti mahtavalta. Oma täytekokeiluni ei nimittäin sujunut ihan niin hienosti. Raastoin joukkoon ison porkkanan ja pilkoin n. 30 g kuivattuja taateleita. Nämä ok. Sitten yritin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja ensimmäistä kertaa valmistaa täytettyjä muffinsseja. Niinpä siis täytin nämä porkkana-taateli-muffinssit (lusikallinen taikinaa muffinsvuokaan, täytettä, toinen lusikallinen taikinaa päälle) seoksella, johon raastoin sitä ihanaa mantelimassaa. Sotkin massan pieneen määrään vaniljarahkaa, jonka jälkeen vielä loivensin ällöyttä tavallisella maitorahkalla ja maustoin.
Jo täyttövaiheessa tajusin, että täyte on ihan liian löysää. Annoin silti mennä, mutta tulos oli arvattava; täyte on mussinffeissa lähes erottumattomana osana taikinaa, ei kosteana yllätyksenä keskellä tuotetta… Mantelimassa maistuu kuitenkin paikka paikoin ja vieläpä hyvältä, eli jatkan tuotekehittelyä leipomalla massan suoraan taikinan joukkoon ensi kerralla. Ehkä myös vaihdan taatelit johonkin kirpeämpään, puolukkaa näkee ainakin usein yhdistettävän porkkanaan. Saisi vielä vähän särmää näihin ennen kisapostausta! Jos näistä nyt sellaista tulee, kiero kokinmieli saattaa siirtyä jo seuraaville urille.
Otin seuraavan askeleen leipäleipurin urallani ja kokeilin Heidi Hautalan, Kaisa Lekan ja Janne Länsipuron Rehellistä ruokaa -kirjan inspiroimana sivun 71 Hitaampaa leipää. Laitoin kokeilun alulleen viime sunnuntaina, ja etenin kirjan ohjeiden mukaan seuraavasti.
1. päivä
Sekoitin kulhoon 1 dl kädenlämpöistä vettä, 1 dl täysjyvävehnäjauhoja ja 1 rkl hunajaa. Jätin kulhon pöydälle ja peitin sen liinalla.
2. päivä
Lisäsin seokseen 1 dl vettä ja 1 dl jauhoja.
3. päivä
Juuri kuplii. Lisäsin juureen jauhoja sen verran, että se on hieman kiinteämpää. Siiirsin sen jääkaapiin odottamaan leipomista. (Tässä vaiheessa voit siirtyä suoraan kohtaan 6. päivä, itse lykkäsin leipomista aikataulullisista syistä.)
4. ja 5. päivä
Taikinan alku lepää edelleen jääkaapissa, kannellisessa muovikipossaan.
6. päivä
Aamulla otan voimakkaan tuoksuisen juuren ja sekoitan siihen 5 dl vettä ja 5 dl jauhoja. Jätän sen pöydälle liinan alle 8-12 tunnin ajaksi. Illalla taikina on noussut ja kuplinut. Lisään siihen jauhoja n. 5 dl ja vaivaan sitä. (Lorautan ohjeen vastaisesti joukkoon myös pari ruokalusikallista oliiviöljyä, sillä en ymmärrä miten leipä syntyy ilman rasvaa. Myöhemmin tajuan, ettei rasva ilmeisesti kuulu tämänkaltaiseen hapanleipään.) Jaan taikinan kahteen osaan ja lisään toiseen n. 100 g kuivattuja, pilkottuja viikunoita sekä n. 1 dl hivenen murskattuja hasselpähkinöitä.
Toiseen lisään Samsaran Kruska-leivän malliin rusinoita, kuivattuja aprikooseja ja taateleita yhteensä n. 2 dl.
Muotoilen taikinat leiviksi pellille ja annan niiden nousta ehkä puolisen tuntia.
Paista leipiä 175 asteisessa uunissa yhteensä tunnin ja 20 minuuttia (ohjeessa n. 1 1/2h). Välillä otan leivät ulos, voitelen pinnat siirappivesiseoksella ja käännän pellin, jotta leivät kypsyvät tasaisesti.
Valmiit leivät voitelen vielä samalla seoksella ja annan niiden vetäytyä hetken. Leikkuu ja syöminki paljastaa, että kokeilu on onnistunut ja leivissä on juurileivän hieman hapan maku.
Tosin, mikäpä leipä maistuisi pahalta, kun se kuorrutetaan kylmäsavulohella ja gari-inkiväärillä.
Kuten kaikki tietävät, suomalaisia kehoitetaan nauttimaan kasviksia, marjoja ja hedelmiä väh