Pyydän arvon ruokailijoita ystävällisesti päivittämään RSS-feedinsä sekä apinanruokakeittiön osoitteen, sillä olemme muuttaneet uusiin tiloihin. Noin viikon päästä tänne eksyneet ohjataan uuteen keittiöön automaattisesti.
Uusi sijaintimme on entistä keskeisempi ja mahdollistaa joustavamman palvelun. Löydät tutut annokset tästä eteenpäin osoitteesta monkeyfood.net.
MonkeyFood uudistuu tänään illalla, joten kommentointi on siihen saakka pois päältä.
Ainakin apinanruokakeittiössä Jim Gaffiganin kakku-stand-up putoaa kympillä.
Pimp That Snack, beibi! Kun peruspatukka ei riitä. Erityisesti jätti-domino eli pimpattu oreo saa muulin sydämen läpättämään. (Cheers, Hansus.)
Isa ja Terry pistävät reseptejä kasaan The Post Punk Kitchenissä videon voimalla.
Ctrl-Alt-Chicken on midisti nörtimpi ja ehkä yhtä punk keittotaidottomuudessaan, mutta yrityksiä on ilo seurata.
Keittokomerossa tehtaillut pesto-parmesaani-tomaatti-kesäkurpitsat jäivät ilmeisesti muulin muistiin ja kaupassa ohjasivat ostamaan kesäkurpitsaa. Kotona vasta hokasin, että sieltähän olen ideani saanut. Ja kuinka herkullisen idean!
Viritin ohjetta ministi, perusasioiden äärellä ollaan edelleen. Kiitos Sohvi uuniohjeista.
Tapakset (pellillinen)
Pese kesäkurpitsa ja viipaloi se n. 16 kiekoksi. Asettele kiekot uunipellille ja viipaloi tomaatit renkaiksi. Päällystä kurpitsat tomaateilla. Peittele jokainen yksikkö sopivalla pestomäärällä (~1 tl) ja raasta juusto rouheaksi. Aseta raaste peston päälle ja ropsaa vielä auringonkukansiemeniä kruunuksi.
Paista 225-asteisessa uunissa ensin keskitasolla viitisen minuuttia ja siirrä pelti sitten ylätasolle. Anna kurpitsoiden muhevoitua, kunnes juusto on saanut hieman väriä. Poista uunista ja anna jäähtyä ainakin pieni tovi. Maku tulee paremmin esille, kun tuotos ei ole kiehuvan kuuma. Ihan kylmänäkin siis edelleen herkkua.
Apinakeittiössä tapakset tarjoiltiin iltapalaksi salaatin kanssa. Salaatti koostui jäävuorisalaatista, avokadosta, Huvipuistosalaatista (olen todellinen fani), porkkanasta sekä paahdetuista ja suolatuista maissinjyvistä ("Mexicorn", aika nokkelaa), jotka tarttuivat mukaan Virosta.
Ehkä herra B:n kitkerä kritiikki suomalaista ruokaa kohtaan vauhdittaa kotimaisen ruokakulttuurin kehitystä. Vai mitä mieltä olette, onko ruoka kulttuuria?
Kuten tässä olen nyt pari päivää todistellut, ruoan epä-haaskaaminen on tärkeää ja mahdollista. Viidakon vanha sananlasku practice what you preach tulee tässä keitossa (kanan-)lihaksi ja todistaa taas, että rumakin ruoka voi olla hyvää. Kyseessä siis soppainspiroitunut wochensau kaalista, jonka ostin alunperin soijarouhe-peltikaalikokeilua varten. Kokeilu jäi myöhempään kuten kaaliakin. Laitan reseptin ihan vain ideoita tuottamaan, eipä tätä välttämättä kannata sellaisenaan kopioida. Pari maukasta oivallusta kuitenkin. Oivallukset merkitty *-kuviolla.
Kanakaalisoppa (4 hengelle tai yhdelle monesti)
Kaada pieni tilkka öljyä riittävän ison kattilan pohjalle ja paistele siinä hetki currytahnaa ja korianteria, miksei pilkottua chiliäkin. Lisää sipulit ja pienen kuullotuksen jälkeen vesi, liemikuutio ja pilkotut vihannekset. Mausta fariinisokerilla, kanelilla, soijalla, pippurilla sekä tarvittaessa lisää hieman suolaa. Ropsaa joukoon jookoskookoshiutaleita ehkä kourallinen, pari. Kun vihannekset alkavat saavuttaa sinua miellyttävän kypsyysasteen, lisää broilerinsuikaleet ja kiehauta vielä muutama minuutti. Tarkista maku. Anna jäähtyä ja ripottele päälle suolapähkinöitä. Pähkinät tekivät vihdoin keitosta spessun ja maistuvan.
Porkkanan tilalle sopisi paremmin kukkakaali. Värit tosin olisivat vielä tätä bambu-sipuli-kaalisoppaakin kelmeämmät! Mutta sisäinen kauneus, ruoassakin. Siis edes.
Tänään Hesari jatkaa hukkaruoan miljoonakiloista kertomalla, että leipomon tähteet kelpaavat eläinten rehuksi, mutta muu ruokajäte ei. Paperiversion artikkeli mainitsee myös, että päivittäistavarakauppojen yhdistyksen suositusten mukaan elintarvikkeita voi luovuttaa parasta ennen -merkinnän jälkeen vastuullisille hyväntekeväisyysjärjestöille, jotka käsittelevät ruokaa oikein. Voisiko kauppoja suorastaan velvoittaa toimimaan näin? Pitäisikö yhteiskunnan osallistua mahdollisiin lisäkuluihin tukemalla? Ja aiheutuuko siitä lisäkuluja?
Edellisen Pelastetaan ruoka! -postauksen kommenttiosioon on jo tullut paljon hyviä keinoja hyödyntää ruoanjämiä ja myös ajatuksia siitä, kuinka niitä syntyy mahdollisimman vähän. Anna oma panoksesi ja inspiroidu kehittelemään esim. nimimerkki Hessun tapaan suoranainen kolmen päivän ekonominen ja ekologinen menu! Sinut on haastettu.
(Alla muuten oma huhtikuun haasteruokani.)
Otan täten huhtihaasteen vastaan ja osallistun rehtiin ruokakisaan vuohen gruyere -juustolla (tuotetiedot) ja luomu-siitakesienillä täytetyin jättitortellinein. Jättikokoisia ne ovat siksi, että debytoin tässä rohkeasti tämän pastamuodon muokkaajana. Aiemmin armas Fackelmannini (pastakone) on jauhanut vain iisisti spagua ja tagliatelleä.
Gruyére-siitake-tortellinit (2 hengelle)
Tuorepasta
Mittaa jauhot pöydälle, kulhoon tai monitoimikoneeseen. Lisää jauhoihin suola ja sekoita. Mikäli teet taikinaa pöydällä, muokkaa keon keskellä kuoppa ja riko siihen muna ja lisää nesteet. Kulhoon ja koneeseen kaiken voi laittaa melkein kerralla. Puristele seos tasaiseksi taikinaksi ja vaivaa pöydän/kulhon pintaa vasten, kunnes se tuntuu silkkiseltä (n. 10 min.). Kääri tuorekelmuun eli klädeen ja siirrä jääkaappiin puoleksi tunniksi.
Tässä välissä valmista täyte.
Pilko sienet pieniksi ja paistele niitä voissa pannulla, kunnes hieman kypsyvät. Poista pannu tulelta ja siirrä sienet sopivaan astiaan. Liitä sienien seuraan muut ainekset ja mausta pippurilla sekä tarvittaessa suolalla. Jätä täyte jäähtymään ja ala jauhaa pastaa.
Jos sinulla on pastakone, ajele taikina haluamasi ohuuteen. Siinä tapauksessa että etenet käsipelillä, kaulitse taikinaa kunnes uuvut. Molemmissa tapauksissa leikkaa sopivanpaksuisesta taikinalaatasta n. 12 cm pyöreitä lettuja, tai hieman pienempiä. Omani olivat melkoisen kookkaita. Nosta jokaiselle letulle pieni läjä täytettä, sudi letun reunat vedellä ja taita puolikuuksi. Painele ilmakuplat mahdollisuuksien mukaan pois. Kostuta vielä puolikuun kärjet ja taita ne päällekkäin. Lopputulos muistuttaa jotakin tortellinin kaltaista, tyytykäämme siihen.
Keitä tortellinit kiehuvassa suolalla ja öljyllä maustetussa väljässä vedessä kunnes kypsyys on al dente -luokkaa, noin 3 minuuttia. Kaada pasta lävikköön, huuhtele nopeasti kylmällä vedellä ja valuta. Siirrä mojovat kääröt lautaselle ja syö hetsiltään. Todella hyvää!
Tämänpäiväinen Hesari kertoo jo YTV:n kampanjasta (Vähemmän ruokaa roskiksessa, enemmän rahaa kukkarossa) tutun asian: Miljoonia kiloja ruokaa heitetään vuosittain roskiin. Mitä on tehtävissä ruoan ja rahan pelastamiseksi? Ainakin englanninkielinen ruokablogimaailma tuntee "leftover Tuesdays" -ruokahaasteen, jossa suomalaisia on edustanut ainakin
Cloudberry Quark ansiokkaan kansallisesti postauksellaan porkkanaisista Karjalanpiirakoista.
Koska kyse on mielestäni tärkeästä asiasta, haastan teidät kaikki jakamaan parhaat jämäainesvinkkinne blogimaailman kanssa joko MonkeyFoodin kommenttiosiossa tai vaihtoehtoisesti omissa blogeissanne. Lisäksi kaikenlaiset elämää helpottavat ja ruokaa säästävät keinot ovat tarpeen. Niitä saapi kehitellä yhtä hyvin yhden hengen talouksille kuin lapsiperheillekin, miksei myös lemmikkien tai kotieläinten ruokintaa huomioiden.
Itse aloitan hyvin vaatimattomasti:
Rosmariinin klassikkokeksipostaus palautti mieleen vanhan tutun kauralastun, jota tosiaan suotta ylenkatsotaan. Kuten Pastanjauhajien kommenttiosiossa mainitsinkin, Saa vaivata -kirjan lisävinkki perinteisiin lastuihin on valmistaa pienten sijasta esim. kaksi tai neljä isoa lastua, jotka sitten toimivat jäätelökakun (hedelmiä, marjoja, kermaa, rahkaa, suklaata… voihan näihin lykätä mitä vain) pohjana ja kattona. Tällöin keksit pitää tasoitella pellille valmiiksi litteiksi, sillä suuret kasat eivät leviä niin vain. Lisäksi on hyvä idea painella vaikka toiseen isoon lastuun heti sen tultua uunista veitsellä palan viivat, niin kakku on sitten helpompi leikata.
Itse lähdin tuotekehittelemään reseptiä maukkain, mutta viilausta vaativin tuloksen. Maku oli näet ihana, mutta minun kasanipa eivät levinneet sitten lainkaan. Onneksi kokeilin myös valmiiksi litteää versiota, joka tuli siis uunista ihan nättinä. Liekö ruisjauho ollut sen verran painavampaa kuin vehnä vai kekokoko liian suuri, en tiedä.
Kookos-spelttilastut taateleilla (n. 16 pientä keksiä)
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sulata rasva ja anna sen jäähtyä jonkin verran. Pilko taatelit rusinankokoisiksi paloiksi ja sekoita niihin ruisjauho, etteivät jää yhteen kasaan. Sekoita taatelijauhoon speltti- ja kookoshiutaleet sekä leivinjauhe. Riko muna ja sotke siihen siirappi. Lisää kaikki sulaan voihin ja nostele sekaisin. Tee pellille pieniä kekoja taikinasta ja painele kostein käsin litteiksi kekseiksi. Paista uunin ylätasolla kunnes lastut ovat kauniin ruskeita, ehkä viitisen minuuttia.
Kuten sanottu, lisäisin hieman siirappia tuomaan makeutta sekä vielä hippasen suolaa. Speltti ja ruis tuovat kekseihin muhevan maun ja taatelit ja kookos sopivat erinomaisesti yhteen. Taateliset kohdat olivat sopivan makeita. Myös joihinkin kauralastuihin kuuluva loraus (~2 rkl) kermaa voisi tuoda näihin kaivattua kosteutta.
Kylvetettyjä, vatkattuja, hyvin syöneitä, nauraneita ja aamu-uineita terveisiä ihanasta Pärnusta. Sunnuntai-illan ratoksi voipi halutessaan selvitellä, missä sijaitsee pienjuustola sinua lähinnä. Semminkin, kun juusto on nyt huhtikuun teemana. Tuore Vihreä lanka odotti minua kahden Hesarin kera kotona ja tarjosi tämän linkkivinkin: Pienjuustolat.com. Erityisesti kehoitan tutustumaan Kolatun vuohijuustolan valikoimaan, josta löytyy mm. kuttu-fetaa sekä -cheddaria. Sorkat syyhyävät jo haasteen kimppuun! Saas nähdä, miltä maistuu muulin juusto.
Muuli posseineen pakenee pääsiäisen viettoon Pärnuun, joten kääräisin maidot pois happanemasta ja leivoin sämpylöitä evääksi laivamatkalle. Samaan syssyyn päätin käyttää osan pähkinävarastoistani loppuun Anjan inspiroimana. Näiden kotoisten palleroiden myötä toivotan kaikille rentouttavaa pääsiäistä, palataan asian eli vuohenjuuston äärelle ensi viikolla!
Pähkinäsämpylät (kaksi pellillistä)
Lämmitä maito kädenlämpöiseksi, murenna siihen hiiva. Liuota nesteeseen seuraavaksi siirappi ja lisää suola, pähkinät, leseet ja siemenet. Aloita jauhojen lisääminen ja lorauta öljy joukkoon ehkä puolessa välissä. Lisää jauhot vähitellen kokonaan ja alusta hyvin. Anna kohota lämpimässä paikassa (tiskiallas kuumalla vedellä on taikinafadille oiva paikka) liinan alla puolisen tuntia ja leivo sämpylöiksi. Anna vielä kohota, kunnes uuni on lämmennyt 225 asteeseen. Paista kymmenisin minuuttia tai kunnes ovat ruskeita ja pohja on koputettaessa kumea ja ontto (mikä runollisuus!).
Ihan maukkaita ja varmaan paikallaan eväsleiviksi, kun täytän ne aamulla osan mozzarellalla, tomaatilla ja pestolla, osan juustolla ja suolakurkulla ja osan kalkkunaleikkeellä ja tavan kurkulla, mutta jos ihan pelkiltään nauttisi niin ehkä olisivat kaivanneet hivenen lisää maustamista. Perustaikina toimii silti, kuten ikisuosikkinikin.
Tästäpä ei tule mitään gurmeepostausta, mutta eipä niihin olla kai MonkeyFoodissa muutenkaan totuttu. Pikaruoat eivät ole myöskään erityistä silmänruokaa, mutta hyvin ne silti maistuvat, ja ennen kaikkea, ovat superpikaisia valmistaa.
Mm. seuraavanlaisia settejä nautitaan muulin keittiössä kun aikaa on minimisti tai kokata ei jaksa. Osa näistä kulkee myös mukana kun on evästarve (ja tarvehan on kun syö kolmen tunnin välein).
Tänään kokosin töihin evääksi eiliset ylijäämät seesamtofut, ja pilkoin joukkoon puolikkaan avokaadon, tomaattia, kurkkua ja salaattia. Kotiuduttuani jatkoin hivenen samalla linjalla, mutta katkaravuin. Kas näin:
Katkarapu-avokado-salaatti
Ropsauta katkaravut purkkiin ja roiskaise päälle oliiviöljyä, soijaa ja pilko chiliä joukkoon hilpeään. Rouhi vielä pippurit päälle ja puristele lime. Pistä kansi purkkiin ja ravistele niin, että ainekset sekoittuvat. Siirrä jääkaappiin muulin extrapikamarinadipurkki ja jätä se sinne, kunnes olet pilkkonut lautaselle muut vihannekset. Avokadon pilkottuasi purista sen päälle limen toisen puolikkaan mehu, jotta estät tummumisen.
Ota katkapurkki jääkaapista ja lurauta enimmät liemet pois, älä kuitenkaan kaikkea. Siirrä komeus liemineen lämpimälle paistinpannulle ja paistele, kunnes katkat ovat kutistuneet ja liemi on huvennut koko lailla. Älä kuitenkaan anna katkojen paistatella määrättömän kauan, etteivät muutu kumimaisiksi. Nostele ravut muun salaatin joukkoon, sadeta auringonkukansiemenillä ja popsi menemään! Itse lisäsin tuoretta oreganoa, kun sitä nyt siis tosiaan ikkunalaudalta löytyy. Kaupan tuotetta siis, ettette taimitarhurina erehdy pitämään.
Sain viime jouluna lahjaksi Marianne Kiskolan ja Sanna Miettusen Tofu-keittokirjan kylkiäisenä uuden paistinpannuni kanssa, jota muuten suositeltiin erityisesti häränvalmistukseen. Härät sikseen ja soijaa pöytään! Eläköön estrogeeni! Vaikka tofu on minulle tuttu vuosien takaa ja silloin tällöin nautin sitä etnisissä ravintoloissa tai ystävieni laittamana, itse en ole ihan kauheasti kunnostautunut tuotteen muokkailussa. Ainoita arkeeni vakiintuneita käyttötapojani on valmistaa kylmäsavutofusta ns. makkararisotto, se on hyvää. Hyviä ovat myös ystäväni Vapun marinoidut tofuvartaat.
Ja tämä se vasta hyvää olikin. Taas mennään mukaellen-linjalla Tofu-kirjan sivun 92 reseptin Sesam aukene! pohjalta.
Sesamtofu (kahdelle)
Paloittele tofu ja laita se tiiviiseen astiaan. Valele päälle reilusti oliiviöljyä ja melkein yhtä reilusti soijakastiketta. Lorauta joukkoon balsamicoa ehkä pari ruokalusikallista ja hunajaa samaten. Raasta inkivääri ja hienonna chili, sotke mukaan soppaan. Etsi vakalle kansi ja suljettuasi se tiiviisti kääntele astiaa niin, että jokainen tofu saa osansa liemestä. Siirrä jääkaappiin vähintään tunniksi (Vappu sanoo väh. 2h, itse olen niin malttamaton) ja vaikka seuraavaan päivään saakka marinoitumaan.
Kaada seesaminsiemenet pannulle ja paahda. Siirrä siemenet laakealle lautaselle odottamaan kohtaloon. Ota tofut kaapista ja valuta marinadi joko viemäriin tai säästä salaatinkastikkeeksi. Grillaa tofuja pannulla, kunnes ovat ottaneet sopivasti väriä. Kumoa tofut pienissä erissä seesampedille ja kääntele niitä, kunnes ovat seesamoituneet. SYÖ!
Omalla ateriallani tofuille tekivät seuraa, kuinkas muuten, jo niin tuttu salaatti sekä tammenlehvärehut tuoreen oreganon kanssa. Näihin sesamtofuihin lisukkeet sopivat erinomaisesti, ihana kokonaisuus. Tämä ohje voisi toimia myös matalan kynnyksen sillanrakentajana (mikä paradoksi!), mikäli lähipiirilläsi on epäluuloja tofua kohtaan.
(Yritin valmistaa myös uunissa folionsisäisiä kasviksia, mutta kokeilu ei ollut erityisen onnistunut tai kaunis, kuten voitte havaita. Kukkakaali, purjo ja raejuusto sopivat kuitenkin hyvin tähän tarkoitukseen, muut osaset täytyy vielä viilata kohdilleen.)
Huh ja vau. Harvoin sitä treenien jälkeen jaksaa pykätä näin gurmeeta ja jano voi olla kyllä tajuton palleroiden suolaisuuden seurauksena, mutta kylläpä maistui. Itse asiassa jännittävän paljon samankaltaiselta, kuin muistaakseni itsetehdyt lihapullat maistuvat. Tai sitten siitä on vaan liian kauan.
Bongasin lauantaina Alkosta mukaan Etiketti-lehden. En ole aiemmin edes tajunnut, että sellaisessa julkaisussa voisi olla reseptejä. Alkossa olen myös harvinainen vieras eli koko lehti on mennyt aika lailla sivu suun. Lieneekö perinteinenkin tuote, ruokaohjeineen? Huomioni kiinnitti, kuinkas muuten, kanteen päässyt resepti graavilohipullista. Ohje näytti kovinkin näppärältä ja nopealta fancystä nimestä huolimatta, joten uskalsin kokeilla. Ja tuloksena olikin viisi suolaista, säpäkkää ja vahvanmakuista pullaa, ihan siinä Huvipuistosalaatin ja oheisvihreän välittömässä seurassa. Tein vajaan neljänneksen lehden ohjeesta, jossa oli myös käytetty tuoreena yrttinä timjamia eikä oreganoa, mutta nyt näin.
Graavilohipullat (5 kpl, yhdelle hengelle)
Satuin näkemään männä viikon jakson MTV3:n ohjelmasta Maku vie Italiaan, joka ei ole kiehtonut itseäni ihan kamalasti, mutta tämän munakkaan idea oli niin jännä, että sitä oli pakko kokeilla. Hieman soveltaen, luonnollisesti. Alkuperäisessä ohjeessa juustona oli mozzarellapalloja, jotka olisivatkin tässä varmasti käsittämättömän herkullisia, mutta oma jääkaapin antimista kyhätty kokoelmani parmesan-, Polar 5% - ja fetapaloja on todella hyvää myös.
Kupletin juoni menee siis niin, että pannulla kiehautetaan ensin tomaattikastike, johon sitten rikotaan suoraan munia kypsymään. Joukkoon lisätään munien jo tovin kypsyttyä juusto ja mahdolliset tuoreet yrtit, itse sovelsin miniluumutomaatteja. Roccon reseptit löytyvät Maikkarin sivuilta nimillä Italialainen brunssi: paistettuja munia con scamorza sekä tomaattikastike Viiden minuutin salsa. Sivuille ei valitettavasti voi suoraan linkittää…
Tein ruoan itselleni iltapalaksi, vaan olisihan tästä kahdelle liiennyt.
Paistetut munat con Muuli
Laita paistinpannu tulelle ja lorauta pannulle tilkka öljyä. Pilko sipuli, valkosipuli ja chili(t) pieneksi ja paistele niitä pannulla hyvä tovi. Lisää pannulle tomaattimurska ja keittele miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia, mausta suolalla ja sokerilla. Riko hiljalleen porisevaan tomaattikastikkeeseen kolme munaa ja anna porinan jatkua, kunnes munat alkavat osoittaa kypsymisen merkkejä. Sommittele joukkoon noin sokeripalan kokoisiksi pilkotut juusto(t) sekä minitomaattien puolikkaat. Anna keitoksen kuumennella edelleen, kunnes munat näyttävät kovinkin kypsiltä. Voit laittaa hellan pois päältä ja piilottaa komeuden joksikin aikaa kannen alle. Lopuksi rouhi hieman pippuria aterialle asusteeksi ja sitten odotettu hetki; siirrä paistosta lautasellesi ja ole valmis antaumaan mielettömän makuhurmion valtaan! Meikäläiseen tää siis puri ku viime kesän seitsemän paarmaa. Kehoitan vakavasti kokeilemaan.
Ollut vähän erimielisyyksiä netin kanssa, vaan josko oltas taas selvemmillä vesillä. Kamera vain on valitettavasti samassa vempelekimpassa webin kanssa, joten kuva tulee myöhemmin. Masiina teki tenän onneksi vasta ruoan valmistuttua.
—
Olimme siis viime lauantaina Helsingin kansainvälisen keskuksen Caisan Makujen maailma -tapahtumassa, jossa pääsi kymmenellä (opiskelijana jopa viidellä!) eurolla kiinni muistaakseni kuuden eri maan ruokatarjontaan sekä Ourvision-semifinalistien esityksiin. Tunnelma oli tiivis ja vieraanvarainen, ruokaa riitti mukavasti, vaikka paikka oli pullollaan. Kulinaarielämyksestä käteen jäi mm. munakoisotahnan ohje. Paikan päällä nautittuna tämä oli kerrassaan maukasta ja oma suosikkini kaikkien ihanuuksien joukosta. Myös falafelejä voisi tapahtumasta innostuneena kokeilla itsekseen, aikoinaan lakkasin nauttimasta niitä ravintoloissa hieman pahoinvointisen ruotsinristeilypäivän jälkeen lounastettuani palleroita Tukholmassa. Tarkoittaa, etten ole sen koommin nautiskellut niistä lainkaan…
Tein itse kolmasosan suuruisen erän kokeeksi ja ohjeeseen kuuluneen tahininkin rukkasin itse kasaan hieman rändomreseptillä paahtamalla läjän seesaminsiemeniä, surauttamalla ne tahnaksi, lisäämällä saksanpähkinä- ja oliiviöljyä sekä hieman vettä ja suolaa. Vaan lopputulos menee ihan täydestä, mtabbalissa ainakin jollei pelkältään.
Kas näin syntyy munakoisotahna (ja munakoisotahna syntyy näin!):
Paahda munakoisoja sellaisenaan uunissa n. 250 asteessa tunnin verran. Upea tuoksu leviää asuntoosi. Kuori jäähtyneet munakoisot (tai halkaise ja kaavi sisus) ja hienonna koison liha. Lisää puristetut valkosipulinkynnet, sitruunoiden mehu ja suola. Lisää tahini ja sekoita. Levitä lautaselle tarjolla ja pirskottele oliiviöljyä pinnalle. Kruunaa komeus tuoreella persiljalla!
Kuten sanottu, ainakin itse pidän tästä mausta, kohta pääsen maistelemaan uunissa grillattujen kanankoipien kanssa. Vesi kihoaa jo muulin kielelle 
(Edit 1.4.2007: tahna maistui muuten kanaa paremmin sen kanssa uunissa kypsyneiden sienten ja paprikan seurana. Pahoittelen tahnan kehnoa stailausta yo. valokuvassa.)
Kun olen nyt nautiskellut tästä salaatista lähipäivinä sekä Soul Kitchenissä ja Virgin Oil Companyssa niin piti taas rukata omakin versio. Aiemmin olen tehnyt mm. Maku-lehdestä napattua versiota, nyt astuin askelen perinteisempään suuntaan. Kanat ja krutongit tein pannun sijasta uunissa ja erityisesti krutongit olivat erinomaisia, kana hieman kuivahti.
Kana-cesarsalaatti kahdelle
Revi salaatti ja pinaatinlehdet lautasille. Paloittele joukkoon kurkku ja tomaatit. Lämmitä uuni 225 asteeseen ja levitä kuutioidut leipäpalat pellille, kunhan olet pyöräytellyt niitä tilkassa öljyä, valkosipulimurskassa ja maustanut ne suolalla. Paista kana pannulla tai lykkää mukaan uuniin.
Kastike
Surauta tehosekoittimessa tai murskaa anjovis haarukalla ja sekoita muihin aineksiin. Maistele ja säädä, jotta saat mausta itsellesi maistuvan. Kokoa lautaselle rapeutuneet krutongit, kypsä kana ja levittele kastiketta komeudelle. Vuole päälle kunnollisia parmesanlastuja.
Jälkiruoaksi passaa ihana mangorahka, joka on superhelppo ja herkullinen! Sisältää tietysti kardemummaa…
Mangorahka (4 annosta)
Keittokomeron Sohvi sai melkein liikuttumaan haastamalla Viinikoneeseen. Ensimmäinen haasteeni! Kiitos.
Kotiuduin juuri ja tein testin välittömästi, itsestään oppii aina mielellään. Tulos tosin hieman laimensi liikutustani ja ehkä sysäsi alkuun lievän eksistentiaalisen kriisin. Mutta lue ensin itse, saanko esitellä, rypälepersoonani:
Cabernet Sauvignon, uusi maailma
Nopeat virtaviivaiset urheiluautot hivelevät silmääni. Mielestäni menestys saa näkyä, olenhan maailmankansalainen Cabernet Sauvignon uudesta maailmasta. Olen urheilullinen ja pukeudun nuorekkaasti. Nautin kokkareista, pääsen tutustumaan uusiin ihmisiin ja uudet ihmiset pääsevät tutustumaan minuun. Mottoni elämään onkin – anna elämän tuntua ja näkyä.
Sovin hyvin yhteen monien, tummasta lihasta valmistettujen liharuokien kanssa. Mikäli kuivatan tanniinieni johdosta suuta, kannattaa seurastani nauttiva liha jättää kypsyydeltään hieman punertavaksi. Kovat ja hieman suolaiset juustot pitävät seurastani myös melkoisesti.
En tiedä, elänkö multipersoonan pyhää kolminaiselämää (ylimuuli, apina ja ihminen) vai kuinka päädyin saamaan testistä tällaisen tuloksen, mutta täytyy sanoa, että se on hieman hämmentävä. Jos otetaan huomioon, että olen sitoutunut vihreä, en syö punaista lihaa tai viihdy väkijoukoissa, olen arvomaailmaltani hyvin humaani ja tanniinille allerginen, testi ei ehkä ihan onnistu vangitsemaan olemukseni kirkkainta (luu-)ydintä.
Jäljellä jäävät sentään urheilullinen ja juustot. No myönnetään, lisäksi olen kyllä kovin sosiaalinen luonne ja toivottavasti maailmankansalainenkin. Mutta että nopeat autot ja näkyvä menestys! Kuten eräs vanha koulukaverini sanoisi, ihan kreisii. 
Haastan tähän vaaralliseen tehtävään eli selvittämään rypälepersoonaansa Viini, ruoka ja kirjat -blogin Rinsun sekä Polkkaavan possun, tuon toisen eläinmaailman kokkaavan ihmeen.
Tämä salaatti on hullun hyvää! Eilen taas räpelsimme tätä kasaan, mutta kameraa ei sattunut paikalle. Kaikki meni. Resepti on eräältä taidokkaalta kotikokkiystävältäni, jonka ohjeista olen muutenkin viisastunut.
Savulohisalaatti
Kastike
Revi tai leikkele salaatit kasaan ja kuutioi muut haluamasi vihannekset joukkoon melko pieniksi paloiksi. Nyhdä lohi nahastaan ja irroittele siitä sormin suupalan kokoisia lohkareita. Valmista kastike sekoittamalla hyvä luraus öljyä ja balsamicoa, tuuppaa joukkoon pieni pätkä sinappia. Mausta suolalla ja pippurilla ja roiskaise vielä roima annos hienoksi raastettua parmesaania joukkoon. Sekoita kastike salaattiin ja paistele leipäkuutioita valkosipulin, suolan ja öljyn kanssa joko uunissa tai pannulla rapeiksi krutongeiksi. Lisää salaattiin ja pistele poskeen! Tästä riitti kahdelle hyvin syövälle.
Erinomaisella nimellä varustetun ruokablogin Otetaan ensin puoli kiloa voita… ihana kokki Oliivia inspiroi valmistamaan lauantai-illan ratoksi kukkakaalinapoja. Kuten edellisessä postauksessani mainitsen, olen Bulgarian jogurtin suuri ystävä (vaikka partaäijäkin on toki aivan loistavaa), joten kaikki mahdollisuudet käyttää sitä luovasti otetaan ilolla vastaan. Ystäväpiirissämme sinipurkkinen Bulgarian tuote kulkee nimellä Nöyrä, on kulkenut jo noin vuodesta 1996. Tarinaan sisältyy kotibileiden aamuöinen ruokailuhetki, jossa eräs tuttumme (cheers, Eino!) pisteli Bulgariaa poskeensa ja totesi unohtumattomasti: "mä oon vaan tällanen nöyrä jogurtinsyöjä".
Kukkakaalinapo: näin minä sen tein
Paloittele kaali pieneksi kukinnoiksi. Murskaa näkkärit jollain vempaimella tai sitten Nigella-tyyliin muovipussissa aggressioita purkaen. Lisää joukkoon hyvä rippanen suolaa. Sekoita toisessa kupissa sinappi ja jogurtti. Kierittele kukkakaalikukinnot ensin märemmässä ja sitten muruseoksessa. Anna vetäytyä hetki ennen kuin paistat niitä 225-asteisessa uunissa n. 10-15 minuuttia.
Oliivia dippaili muhevia kukintoja dijon-dippiin tai ei mihinkään, itse varustauduin tarkkaan valikoidulla setillä; ketsuppia, nöyrää ja hapankaalia. Kun en syö lihaa niin koen jotenkin jääväni paitsi tilanteista, joissa ketsupilla saisi läträtä, ja siksi se maistuu minulle oudoissakin yhteyksissä. Suosittelen.
Haaveilen täällä, että jaksaisin joku päivä pakertaa Polkkapossun maaliskuun ruokahaasteen osallistujareseptiä porkkana-kurkkuketsuppia ja näitä ihania kaaleja. Luulen, että niidenkin liitto olisi siunattu.
P.s. Käykö teille koskaan niin, että menette kauppaan ostaaksenne esimerkiksi harvinaiset puoli litraa kolaa lauantaina kunniaksi, ja huomaatte kassalla tavaroita pakatessanne, että paperinen pussi täyttyy mm. Dijonilla, anjoviksella, sinapinsiemenillä, mangolla ja broilerilenkillä, mutta kolasta ei ole tietoakaan.
Tämän idea löytyi Pastanjauhajien yhden porkkanapostauksen kommenttiosiosta, nimimerkki Pistaasin esittelemänä. Välittömästi siitä luettuani aloin kokeilupuuhiin, sillä ohje sisälsi kahta suurta rakkauttani, porkkanoita ja Bulgarian jogurttia. Ja kas näin se käy;
Raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi. Paista raastetta paistinpannulla kevyesti ja lisää joukkoon purkki Bulgarian valkoista ihmettä. Purista tai pilko sekaan vielä yksi tai useampi valkosipulinkynsi ja mausta suolalla ja pippurilla. Lämmitä vielä hetki, ja nosta seos sitten jäähtymään. Systeemin jäähdyttyä annostele sitä esim. leivälle tai vaikka suoraan suuhusi. Niin minä tein. Hyvää.
Sain maanantaina ystävieni luona kyläillessä mukaani hillittömän pussin Alku-karamelleja, sekä niitä perusmallisia että lakritsaa, sitruuna-lakritsaa, suklaata ja hedelmää. En ole kovin suuri karkin ystävä, joten nämä houkuttelivat kokeilevaan leivontaan. Perustoffee-Aluille on jo resepti katsottuna, mutta päätin aloittaa sovellustyön pitkän aikaa rauhassa maanneesta Amerikan cookie -suklaakeksireseptistäni. Kaivoin kaapista sinne tätä varten ostetut valkosuklaapatukat a la Fazer (sis. hasselrouhe ja riisi) ja metsästin Alku-pussista hetken pohdinnan jälkeen ne hedelmäiset. Lopputulos oli visuaalisesti hieman kelmeä, mutta venyvän toffeinen ja ihana.
Tuunatut suklaakeksit (12 kpl)
Lämmitä uuni 175 asteeseen ja pilko suklaa ja karkit n. puolen sokeripalan kokoisiksi. Vaahdota huoneenlämpöinen rasva. Sekoita sokerit keskenään ja lisää ne vaahtoon. Vatkaa muna kevyesti ja sekoita rasvaan ja sokereihin. Miksaa toisessa kupissa jauhot, leivinjauhe ja suola ja lisää taikinaan. Lisää lopuksi suklaa ja karamellit. Nostele kahdelle leivinpaperitulle pellille (6 keksiä/pelti) sopiviksi, 2 rkl keoiksi. Jos haluat tasamallisempia keksejä, pyöristele kasoja vielä kostutetuin käsin.
Paista uunissa ainakin 10 minuuttia tai kunnes keksit ovat makuusi tarpeeksi ruskettuneita. Anna keksien jäähtyä ennen kuin käyt niihin käsiksi, jotta ne ehtivät kovettua eivätkä hajoa. Ja sitten vaan rouhit menemään, makeaa on! Sellainen vinkki, että kekoja muodostaessa kannattaa kiinnittää hiven huomiota siihen, etteivät toffeepalat jäisi ihan reunaan, sillä muutamassa keksissä toffee oli valunut "ulos" keksistä ja jäähtyessään muuttui kovaksi. Keksin "sisällä" ollut toffee jäi jäähdyttyäänkin ihanan pehmeäksi ja kinuskiseksi.
Koska kaapissa on wasabia ja olen sen makuun suunnattoman ihastunut, mutta en jaksanut susheilla, pläjäytin sitten suomalaisen kirjolohen pariksi tunniksi seuraavanlaiseen maustetahnaan marinoitumaan:
Puristin valkosipulinkynnen, raastoin inkiväärin ja paahdoin korianterinsiemenet kuivalla pannulla. Sekoitin aineet ja hieroin kalan pintaan. Parin tunnin jälkeen paistoin kalan nahkoineen kuumalla pannulla ja kuten näkyy, se on saanut pintaansa mausteista jalointa, karsinogeeniä. Oikein herkullista, kunhan suolaa muistaa käyttää riittävästi.
Kukkakaali-parsakaali-gratiini
Keitä tai höyrytä al denteksi. Lykkää uunivuokaan ja laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Valmista juustokastike seuraavasti (annos on periaatteessa neljälle, puolita halutessasi):
Sulata voi kattilassa ja lisää jauhot. Kypsennä jauhoja hetki ja lisää maito. Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Siirrä kattila pois levyltä ja lisää 100 g juustoraasteesta, sekoita. Kaada seos kaalien päälle ja peittele pinta lopulla juustoraasteella. Iske uuniin n. 15 minuutiksi ja nauti lohen kanssa.
Arkisesti kalaa. Ensin meinasin paistella fileen tuttuun malliin pannulla, mutta Viini, ruoka, kirjat! sai vaihtamaan uunikypsennykseen. Perusruokaa, mutta sikäli harvinaista, ettei tuorekalatiskiä ole lähikaupassa.
Puna-ahven-filee (246g!) on maustettu suolalla, pippurilla ja sitruunalla ja paistettu 200-asteisessa uunissa reilut kaksikymmentä minuuttia. Kiinankaali, herkkusienet ja paprika on wokattu tavan paistinpannulla ja maustettu itsetehdyllä hapanimeläkastikkeella, jossa lämpimälle pannulle on lurautettu soijaa, punaviinietikkaa, sokeria ja tomaattipyrettä. Kalasta jäi vielä pala illaksi.
Koska en nyt saa tähän hätään aikaiseksi elävän ravinnon porkkanakakkua, osallistun ruokahaasteeseen tällä jo muutaman kerran viilatulla muffinsreseptillä. En liene kovin originelleilla jalanjäljillä, mutta jostain on aloitettava. Mielikseen näitä popsii tuotekehittelyn joka vaiheessa.
Alkuperäinen muffinssiresepti on siis Ainsleyn, ja itse bongasin sen Pastanjauhajilta. Omaa virittelyäni on maustaminen muskotilla ja todella ainutlaatuinen yhdistelmä, porkkanat ja taatelit!
Porkkana-taateli-muffinssit (6 isoa)
Sitten kosteat ainekset omassa kulhossaan, voi sulatettuna
Yhdistä kuivat ja märät aineet varovasti nostellen, älä sekoita. Paista 200-asteisessa uunissa 20-25 minuuttia. Nam.
Kuvissa viritelmä, jota kokeilin puoliin muffinsseista, eli täytteenä Philadelphia-juustoa, jossa appelsiininkuorta. Eipä ollut erityisen hyvää, paremmin maistuu ilman. Taatelit sopivat tähän erinomaiseen pohjaohjeeseen todella hyvin. Ihannejälkiruoka esim. couscous-sapuskalle, testattu on.
Tämän porkkanakakun ohjeen olen postannut jo aiemmin ikään kuin itselleni säilöön, nyt nappasin kuvan kun valmistin patenttikakkua jälleen aamulla päiväiseen kyläilyyn. Mehevä kakku kohtasi jälleen menestystä ja on kyllä erinomainen perusvarma resepti, helppokin.
Ohje löytyy täältä, lisäsin taikinaan jonkin verran hasselpähkinää rouheena ja rouhin sitä vielä päällekin.
En tiedä olisko tässä nyt sellanen viritys, jonka voisi ihan perustellusti laskea cross-kitcheniin. Jos samaan ruokalajiin mahtuu tortilla, sushi-inkivääri eli gari sekä raejuusto ja kokonaisuus on koottu pitsan tapaan, ei se liene ainakaan suomalaista perusruokaa. Rucola olisi varmaankin kannattanut lisätä ruokaan vasta uuninuketuksen jälkeen eikä ulkonäkö muutenkaan päätä huimaa, mutta kyllä vain, apinan suu napsaa tämän tahtiin!
Pitsa
Sekoita tomaattipyreeseen murskattu valkosipulinkynsi, hiven öljyä ja mausta oreganolla. Levitä tortillalle. Täytä tortilla pitsatyyliin aineksilla, pilko oliivit ja gari. Lykkää uunin kuumuuteen, asteita saapi olla reilusti kun minkään ei tarvitse kypsyä. Vaikka grillivastuksella tekisit, nopeasti tulee valmista. Poista uunista ja lisää rucola. Pistele poskeesi ihanan suolainen letukka, jota inkivääri suloisesti maustaa.
Jälkiruoaksi sekoitin purkin Ehrmannin rahkaa ja ainakin 100g hieman sulaneita pakastepuolukoita. Makeutin epäortodoksisesti makeutusaineella ja kuvauksen jälkeen vielä höystin reilusti ruisleseillä. Vatsa on täysi ja makuhermot tyydytetty. Kelpaa lähteä viettämään viimeistä iltaa ennen hermoja koettelevan jännittävää vaalipäivää.
Tätä salaattia mieleni on tehnyt kokeilla siitä saakka, kun näin sitä Köyhissä ritareissa valmistettavan. Tänään ryhdyin puuhaan, joka ei siis ole kovinkaan valtava, ja kylläpä kannatti. Pelkästään mielettömän upea väri, joka paljastuu kypsennettyjen paprikoiden kuoren alta on näkemisen väärti. Köyhien ritareiden ohjeessa salaattia tehdään kolminkertainen määrä ja sen annetaan maustua pidempään, mutta tästä riitti kahdelle eikä puolen tunnin maustumisaikakaan ollut liian vähäinen.
Huvipuistosalaatti
Kuumenna uuni 220-asteiseksi ja grillaa siellä halkaistuja ja siemenistä tyhjennettyä paprikoita kuoripuoli ylöspäin, kunnes kuoret alkavat mustua ja kupruilla. Ota paprikat uunista ja lykkää ne lämpimänä muovipussiin. Paprikoiden hieman jäähdyttyä poista ne pussista, kuori ja ihaile väriä. Suikaloi paprikat ja mausta lorauksella valkoviinietikkaa ja oliiviöljyä sekä suolalla. Siirrä jääkaappiin maustumaan vähintään hetkeksi ja mielellään vaikka seuraavaan päivään.
Meri-Tuuli laittoi joukkoon myös yhden valkosipulinkynnen, jonka itse tällä kertaa ohitin ruokailun jälkeiset treenit huomioiden. Painiminen on mukavampaa ilman turhan vahvoja odyyrejä. Kuvassa paprikat lekottelevat salaatti- ja rucolapedillä, alla joukko on täydentynyt grillatulla kanalla ja suolapähkinöillä. Todella hyvää.
Ps. Lupaan muuten piankin uudistaa blogin kategorioita, tällä hetkellä osa postauksista hukkuu eikä niiden jäljittäminen ole edes minulle helppoa. Tämä tuli mieleeni nyt, sillä en keksi huvipuistosalaatille sopivaa lokeroa lainkaan.
Olen jo pidempään suunnitellut Pakkopullasta löytyvän Kahvikissan lempipullan leivontaa, jossa siis osa nesteestä korvataan vahvalla kahvilla, ja yhdistin tänään pullakokeilun ainaisiin lupailuihini viedä luokkakavereille lämpimäisiä. Taivaallista pullaa! Tässä yhdistyvät rakkauteni kahviin ja korvapuusteihin ja sisäinen pullahiireni juhlii. Kyseessä on myös debyyttini pitkon leipojana, suurkiitos Pakkopullan erinomaisille kuvitetuille ohjeille.
Valmistin puolikkaan taikinan, tässä vielä ohje pienin modifikaatioin.
Pullataikina
Aloita sekoittamalla keitetty kahvi maitoon ja murenna siihen hiiva. Lisää muna, sokeri, suola, kardemumma ja muskotti. Alusta jauhot taikinaan ja lisää loppuvaiheessa sulatettu voi. Jätä kohoamaan liinan alle vedottomaan paikkaan.
Vaivaa ilmakuplat pois ja leivo joko tavan korvapuusteiksi tai puustipitkoksi. Kaulitse taikina siis levyksi ja levitä levylle n. 50 pehmeää voita, hienoa sokeria sekä reilusti kanelia. Anna valmiin leivonnaisen kohota niin kauan kuin jaksat odottaa; itselläni kävi pieni aikataulukömmähdys ja pitko sai kohota melkein kaksi tuntia. Vaan mitä kummaa! Pitko oli kokenut paitsi tajuttoman laajenemisen, myös lopputulos oli kuohkeaakin kuohkeampi. Malta siis kohottaa.
Lämmitä uuni 175-200 asteeseen. Voitele pitko munalla ja ripottele päälle esimerkiksi raesokeria ja hasselpähkinärouhetta. Paista pitkoa alimmalla tasolla n. 20 minuuttia. Korvapuusteille kelpaa kuumempi uuni, n. 225 astetta.
Luulen, että oli parasta koskaan syömääni pullaa. Vähintäänkin parasta itse leipomaani. Suunnitellun viipaleen sijasta söin kolme ja kiireesti pussitin loput huomisiksi vietäviksi, etten valvo koko yötä kofeiinin yliannostuksen vuoksi. Hasselpähkinä sopii todellakin erinomaisesti tähän kokonaisuuteen.
Koska vihdoin päähäni pälkähti, että kuvata voi muutakin kuin valmistettuja ruokia, ja että postata saan mistä huvittaa, niin tässä nyt ensi hätään. Saanko esitellä, ensimmäisenä suuri rakkauteni tumma suklaa. Kalev on näistä jo tyhjä, Lindt hupenee palan päivävauhtia ja Maraboun kannoin juuri kaupasta kotiin.
Seuraavaksi valokeilaan pääsevät rakkaat tomaattini, jotka ovat luonnollisesti suomalaisia ja joita piisaa aina vadin täydeltä. Tavallisimman aamupäiväevääni (nautitaan aamupalan ja koululounaan välissä) muodostavat kypsä tomaatti, kalkkunaleikkeet sekä mantelit.
Hedelmiä en juuri voi nautiskella kroonisen vatsakatarrini vuoksi, varsinkaan hapokkaita, mutta kun sairastin viime viikon annoin itselleni eriluvan sortua hedelmiin.
Pastanjauhajien kommenttiosiossa oli puhetta vanilja-aromista. Tässä oma aromivarastoni, josta on muutoissa johonkin kadonnut karvasmanteli! Jahka saan sitä taas hankituksi, listalla ovat masariinit.
Koulukaverini ilmoitti saapuvansa tunnin päästä visiitille, joten kaivoin vanhan luottoreseptin esiin. Korvasämpyläohje on mainion sympaattisesta kirjasta Saa Vaivata, jonka muutkin ohjeet ovat kokeilun arvoisia. Vielä en ole leiponut kirjan koko suolaista osiota läpi, mutta lähestulkoon!
Ohjeesta tulee n. 15 sämppää
Täyte
Hienonna sipulit ja kuullota pannulla pehmeiksi. Lisää tomaattipyree ja mausteet ja jätä kannen alle hautumaan. Valmista sämpylätaikina
Taikina
Jo piti käydä revanssiin tuon muffinssiasian kanssa ja esseen kirjoittamisen lomassa kaivoin siis jauhot esiin ja poimin puolukat pakkasesta. Perusohje on jälleen tuo sama Ainsleyn patentti, jolla leivoin muffinssini viimeksikin, tosin vehnäjauhoja paikkaa sämpyläjauho. Porkkana on edelleen karkeana raasteena joukossa, ja sille teki seuraa mantelimassa samassa muodossa, osana taikinaa. Lisäksi hain nyt sitä hapokkuutta tai särmää puolukoilla, joista en ole koskaan itse oikein välittänyt enkä varsinkaan käyttänyt niitä ruoanlaitossa. Vahingosta viisastuneena en viritellyt nyt sydämeksi minkäänlaista soosia, vaan vuolin ohuen mantelimassaviipaleen jokaiseen.
Ja kun tuloksena oli kuusi kosteaa, maukasta ja kaunista muffinssia, voiko sitä leipuri enempää pyytää?
Jotain taikinaista piti eilenkin päästä käpelöimään, mutta kun kunto oli mikä oli, niin lähdin ihan matalan kynnyksen tuotteesta eli rieskoista. Porkkanaa piti sitten tähänkin tuupata ja moneenhan siitä on. Muusi oli Mummon pussista, kun sellainen löytyi hyllyjen uumenista.
Laita uuni kuumenemaan 275 asteeseen. Keitä porkkana kypsäksi ja murjo summittaisesti haarukalla. Sekoita muusiin. Lisää loput aineet ja tarvittaessa ohenna taikinaa maidolla. Levitä taikina leivinpaperille märin käsin joko kahdeksi isoksi rieskaksi, neljäksi pienemmäksi tai sitten yhdeksi ison levyksi, kuten minä teen. Taikina ei saisi olla senttiä paksumpi. Pistele haarukalla. Lykkää uunin armoille ja kiduta n. 15-20 min. uunin tehoista riippuen. Nauti tuoreena.
Koska kalakeitto oli kaikki mitä kuumeinen mieleni sai pinnistetyksi mieleensä kun mietin, mitä ihmettä tekisi mieli syödä (kun ei oikein tee mieli mitään), ryhdyin päivän parempana hetkenä puuhaan ja tuloksena oli aika epäortodoksinen, mutta kylläkin hyvä soppa. Lueskelin pohjiksi vähän reseptejä muista kokkiblogeista ja sovelsin sen mukaan, mitä kaapeista löytyi. Kokonaisuus muodostui jokseenkin tällaiseksi.
Liemet tulelle ja pilkotut systeemit perään. Sitten kaikki muu ja keitellään, kunnes porkkanoiden kypsyysaste on itselle sopiva. Ruokaillaan raejuuston kera ja mahdolllisuuksien mukaan ruisleivänkin. Tunnetaan, kuinka oma ravitsemustila kohenee tästä juurevasta perusruoasta ja lämmitellään keittoa seuraavanakin päivänä lounaaksi.
Maaliskuun porkkanahaaston tuloksena olen pyöritellyt pääni puhki porkkanaisia sovelluksia salaateista leipiin ja pannukakusta elävän ravinnon kakkuun. Pohtimisiini on sisältynyt toive jääkaapissa makaavan mantelimassan jämäpötkön hyödyntämisestä. Koska jostain oli lähdettävä liikkeelle, kokeilin ajatusta muffinsseihin. Pippurimylly teki niin hyvää työtä kehuessaan Ainsleyn reseptiä Pastanjauhajien suuressa muffinssitestissä, että otin sen kokeiluun. Ja kyllä kannatti. Koskaan eivät ole muffinsini olleet yhtä rapeakuorisia ja kohonneita!
Tässä vielä perusohje Ainsleyn/Pippurimyllyn mukaan.
Kuivat aineet
Kostukkeet
Sekoita siis kuivat aineet omassa kulhossaan ja märemmät omassaan, yhdistä juuri ennen uuniinmenoa varovasti nostellen, ei vatkaten. Ohjeesta tulee 12 suurempaa (amerikan) muffinssia. Itse tein puolikkaan taikinan, kananmunaa en tosin alkanut keskeltä katkoa, ja määrä riitti täydellisesti kuuteen muffinsiin.
Haluamasi pähkinät, hedelmät, marjat tms. lisätään kuivemmat kuivien aineiden joukkoon ja kosteammat nesteisiin. Pippurimyllyn banaani-pähkinä kuulosti mahtavalta. Oma täytekokeiluni ei nimittäin sujunut ihan niin hienosti. Raastoin joukkoon ison porkkanan ja pilkoin n. 30 g kuivattuja taateleita. Nämä ok. Sitten yritin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja ensimmäistä kertaa valmistaa täytettyjä muffinsseja. Niinpä siis täytin nämä porkkana-taateli-muffinssit (lusikallinen taikinaa muffinsvuokaan, täytettä, toinen lusikallinen taikinaa päälle) seoksella, johon raastoin sitä ihanaa mantelimassaa. Sotkin massan pieneen määrään vaniljarahkaa, jonka jälkeen vielä loivensin ällöyttä tavallisella maitorahkalla ja maustoin.
Jo täyttövaiheessa tajusin, että täyte on ihan liian löysää. Annoin silti mennä, mutta tulos oli arvattava; täyte on mussinffeissa lähes erottumattomana osana taikinaa, ei kosteana yllätyksenä keskellä tuotetta… Mantelimassa maistuu kuitenkin paikka paikoin ja vieläpä hyvältä, eli jatkan tuotekehittelyä leipomalla massan suoraan taikinan joukkoon ensi kerralla. Ehkä myös vaihdan taatelit johonkin kirpeämpään, puolukkaa näkee ainakin usein yhdistettävän porkkanaan. Saisi vielä vähän särmää näihin ennen kisapostausta! Jos näistä nyt sellaista tulee, kiero kokinmieli saattaa siirtyä jo seuraaville urille.
Otin seuraavan askeleen leipäleipurin urallani ja kokeilin Heidi Hautalan, Kaisa Lekan ja Janne Länsipuron Rehellistä ruokaa -kirjan inspiroimana sivun 71 Hitaampaa leipää. Laitoin kokeilun alulleen viime sunnuntaina, ja etenin kirjan ohjeiden mukaan seuraavasti.
1. päivä
Sekoitin kulhoon 1 dl kädenlämpöistä vettä, 1 dl täysjyvävehnäjauhoja ja 1 rkl hunajaa. Jätin kulhon pöydälle ja peitin sen liinalla.
2. päivä
Lisäsin seokseen 1 dl vettä ja 1 dl jauhoja.
3. päivä
Juuri kuplii. Lisäsin juureen jauhoja sen verran, että se on hieman kiinteämpää. Siiirsin sen jääkaapiin odottamaan leipomista. (Tässä vaiheessa voit siirtyä suoraan kohtaan 6. päivä, itse lykkäsin leipomista aikataulullisista syistä.)
4. ja 5. päivä
Taikinan alku lepää edelleen jääkaapissa, kannellisessa muovikipossaan.
6. päivä
Aamulla otan voimakkaan tuoksuisen juuren ja sekoitan siihen 5 dl vettä ja 5 dl jauhoja. Jätän sen pöydälle liinan alle 8-12 tunnin ajaksi. Illalla taikina on noussut ja kuplinut. Lisään siihen jauhoja n. 5 dl ja vaivaan sitä. (Lorautan ohjeen vastaisesti joukkoon myös pari ruokalusikallista oliiviöljyä, sillä en ymmärrä miten leipä syntyy ilman rasvaa. Myöhemmin tajuan, ettei rasva ilmeisesti kuulu tämänkaltaiseen hapanleipään.) Jaan taikinan kahteen osaan ja lisään toiseen n. 100 g kuivattuja, pilkottuja viikunoita sekä n. 1 dl hivenen murskattuja hasselpähkinöitä.
Toiseen lisään Samsaran Kruska-leivän malliin rusinoita, kuivattuja aprikooseja ja taateleita yhteensä n. 2 dl.
Muotoilen taikinat leiviksi pellille ja annan niiden nousta ehkä puolisen tuntia.
Paista leipiä 175 asteisessa uunissa yhteensä tunnin ja 20 minuuttia (ohjeessa n. 1 1/2h). Välillä otan leivät ulos, voitelen pinnat siirappivesiseoksella ja käännän pellin, jotta leivät kypsyvät tasaisesti.
Valmiit leivät voitelen vielä samalla seoksella ja annan niiden vetäytyä hetken. Leikkuu ja syöminki paljastaa, että kokeilu on onnistunut ja leivissä on juurileivän hieman hapan maku.
Tosin, mikäpä leipä maistuisi pahalta, kun se kuorrutetaan kylmäsavulohella ja gari-inkiväärillä.
Kuten kaikki tietävät, suomalaisia kehoitetaan nauttimaan kasviksia, marjoja ja hedelmiä vähintään puoli kiloa päivässä. Koska itse olen ko. tuotteiden suurkuluttaja eikä fancympääkää postattavaa suoraan sanoen ole, sillä aika "oikeaan" kokkaukseen on ollut kortilla, tässä pari esimerkkiä arkista arkisemmista keräilyerätyyppisistä lounaista.
Salaatti avokadolla, broilerilla ja cashew-pähkinöillä
Nopea kasvislisäke
Suikaloi sipulit ohuiksi renkaiksi. Raasta tai kiekota porkkana. Pilko kiinankaali ja jätä sienet hyvän kokoisiksi suupaloiksi. Kuumenna pannulla loraus öljyä ja anna pannun kuumentua kunnolla. Heivaa sille ensimmäisenä hetkeksi sipulit, lisää sitten muut tekijät. Pyöräyttele nopeasti niin, että kiinankaali "nahistuu" muttei ruskistus. Mausta tilkalla kalakastiketta tai soijaa, tarvittaessa myös suolalla ja pippurilla. Myös balsamicoa voi kokeilla ja tuore inkivääri tuo makuun myös ekstraa. Hyvää siitä tulee silti! Tarjoile lisäkkeenä esim. kanan, kalan tai vaikka tofun kanssa.
Tätä settiä syön arkena lähes päivittäin, tosin hedelmä/marjakomponentti vaihtelee tasaisesti purkkiananaksen, -mangon, -päärynän, pakastemustikoiden ja -vadelmien kesken. Muut elementit pysyvät ja aina se vaan maistuu niin hyvältä!
Mansikkarahka
Lykkää marjat blenderiin tai survo sauvasekottimella hetken aikaa, niin että muodostuu kuohkea sose. Lisää joukkoon rahka ja anna huristaa jälleen tovi, jotta ilmavuus säilyy. Mausta reilulla määrällä kardemummaa ja makeuta makusi mukaan. Hurauta vielä ja annostele koko satsi kulhoon. Ripota päälle leseitä ja pellavansiemeniä ja antaudu samettisen nautinnon valtaan!
Itse makeutan marjat nestemäisellä hermesetaksella ja hedelmät ovat minulle riittävän makeita jo itsessään. Vastaavaan settiin käytän mansikoiden sijaan joko pienen purkin ananaspaloja tai puoli isompaa purkkia mangoa tai päärynää, sokeriliemet kaadan menojaan tai hyödynnän mahdollisiin työn alla oleviin leipomuksiin… Vehnälesettä ja auringonkukansiemeniä kuluu myös toisinaan, mutta juuri tällaisena kombo on paras. Kardemummassa sen salaisuus…
Kaivelin kertynyttä reseptien keräilyerää eli sanomalehtileikkeitä ja sitä rataa. Uuniin pääsi 7.12.2006 Hesarin pähkinäleipä aivan omana sovelluksenaan ja puolikkaana ohjeena. Tulos oli rapeakuorinen ja maukas, erityisesti emmental-tyyppisen juuston (mulla oli Kadett 5% vaan silti maistui!) kera. Näin minä sen tein (tuplaa ainekset jos haluat suuren leivän tai kaksi tällaista pienempää):
Sekoita 1/2 dl jauhoja kuivahiivan ja suolan kanssa. Lämmitä vesi 42-asteiseksi ja liuota siihen siirappi. Lisää siirappivesi jauhoseokseen ja sekoita. Jätä seos kulhoon kelmun alle puoleksi tunniksi. Alusta taikinaan loput jauhot ja öljy. Vaivaa kimmoisaksi. Rouhaise pähkinöitä joko manuaalisesti tai koneella pikkuisen, osa voi jäädä hyvin kokonaisiksikin. Lisää pähkinöiden ja kuivattujen hedelmien joukkoon ruokalusikallinen jauhoja. Vaivaa ensin taikinaan pähkinät ja sitten rusinat tai mitä satutkaan käyttämään. Muotoile taikinasta leipä leivinpaperille ja jätä se pellille kohoamaan. Peittele liinalla ja varmista, ettei leivälle käy veto. Kun leipä on kaksinkertainen, paista sitä uunissa n. 40 min. 200 asteessa. Jos teet tuplataikinan ja siitä yhden ison leivän, paista tunti. Paistamisen aikana ja sen jälkeen leipää kannattaa voidella vesi-siirappiseoksella. Anna leivän jäähtyä kunnes et enää jaksa odottaa!
Hesarin ohjeessa oli käytetty hasselpähkinän lisänä 200 g pehmeitä viikunoita (tuplataikinaan), mutta taikinaan käynevät mitkä tahansa kuivatut hedelmät, tai voi ne korvata muilla pähkinöilläkin tai vaikka siemenillä. Hedelmät tuovat kuitenkin ihanaa makeutta ja kosteutta leipään.
P.S. Oli muuten ensimmäinen kerta kun leivoin ihan oikeaa leipää. Tähän mennessä on syntynyt kyllä tuhansia sämpylöitä, satoja muffinsseja ja pullia sekä kymmeniä kakkuja, mutta nyt olen debytoinut leivänkin osalta. Helppo ohje aloittelijalle. 
Tämä ohje oli samassa 22.2.2007 Hesarissa kuin banaanibroilerikin enkä ehtinyt tätä vielä valmistaa, mutta aion ensi tilassa ja onhan se laitettava tänne "keittokirjaan" muistiin ettei pääse kadoksiin. Kyseessä siis Stellan konditorian ohjetta mukaileva Helsingin sanomien versio. Hasselpähkinän sijaan voi käyttää 50 g lisää mantelia.
Pohja
Vatkaa valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Jauha mantelit ja hasselpähkinät ja lisää ne vaahtoon varovaisesti käännellen. Laita leivinpaperit kahdelle pellille ja levitä taikina neljäksi yhtä suureksi levyksi pelleille (2 levyä per pelti, esim. 20x20cm). Kypsennä 150-asteisessa uunissa kunnes vaaleanruskeita eli n. 40 minuuttia. Vaihda puolivälissä kypsennystä peltien paikkaa, jotta pohjat kypsyvät tasaisesti. Anna valmiiden marenkilevyjen jäähtyä. Valmista täyte.
Mokkakreemi
Päälle
Kiehauta kattilassa kerma ja sokeri. Lisää joukkoon kahvi, anna seoksen jäähtyä. Lisää kahviseos huoneenlämpöisen voin joukkoon ohuena nauhana koko ajan voimakkaasti vatkaten. Kokoa kakku laittamalla astiaan vuorotellen marenkilevy ja kerros mokkakreemiä. Päällystä myös viimeinen kerros kreemillä ja paahda pannulla mantelilastuja koristeeksi. Siivilöi vielä koko komeuden päälle tomusokeria.
Työväenopiston pastakurssilla valmistimme Antin kanssa mm. tätä kylmäsavulohipastaa, joka on nopea, helppo ja maukas. Teki kauppansa primi piattin asemassa mm. viime viikonloppuna ystäväni syntymäpäivien juhlaillallispöydässä ja pääsee taas tänään tarjolle vieraiden saapuessa.
Voit valmistaa pastan itse tai käyttää tuore- tai kuivapastaa, tagliatelle on paras muoto tähän.
Tuorepasta
Sekoita ainekset joko pöydällä jauhokasaan kolo tehden (tulee erinomainen taikina mutta kova siivo) tai kulhossa (toimii hyvin tämäkin). Muokkaa pallomaista taikinaa heti sitkon aikaansaamiseksi ja siirrä se sitten muovikelmussa jääkaappiin lepäämään puoleksi tunniksi. Levon jälkeen jaa taikina kolmeen osaan ja veivaa se pastakoneen läpi tarvittavan ohueksi levyksi ja lopuksi tagliatelleksi jauhoiselle astialle odottamaan kypsennystä.
Kylmäsavulohikastike
Hienonna sipuli. Kuullota öljyssä sipuli ja curry. Sekoita joukkoon jauho. Lisää vesi ja liemikuutio. Sekoita kunnes kastike kiehuu. Keitä hiljalleen kannen alla n. 5 minuuttia. Lisää tuorejuusto ja kuumenna kunnes juusto on sulanut. Sekoita välillä. Kuori ja pilko omena pieniksi kuutioiksi. Leikkaa myös lohi suikaleiksi. Lisää omena ja lohi kastikkeeseen, mausta hunajalla ja kuumenna. Nyt voit keittää tuorepasta (3 min., keitinveteen suolaa ja öljyä) ja kaataa al dente -pasta kastikkeen joukkoon. Lisää tilli ja sekoita varovasti nostellen. Se on siinä.
Jos pitää mehevistä kakuista ja karvasmantelista, tätä pääsiäisen herkkua ei voi ohittaa. Erityisesti äitini pitää tästä. Ohje vaatii suuren kakkuvuoan. Saattaisi muuten toimia myös gluteenittomana, sillä kakkua ei ole jauhoilla juuri pilattu.
(Edit: 19.3.2007 tein tätä samaa porkkanakakkua.)
Erinomainen porkkanakakun resepti. Testattu tupareissa, sadan hengen näyttelynavajaisissa ja Tanskassa, aina toimii.
Pohja
Voitele ja korppujauhota vuoka tai vuoraa syvempi uunipelti leivinpaperilla ja laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Vatkaa ensin munat, porkkanaraaste, ananasmurska ja öljy sähkövatkaimella huolellisesti sekaisin. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisäile ne vähitellen seokseen. Kaada seos vuokaan tai pellille ja paista alatasolla n. tunnin verran, uunista ja paksuudesta riippuen. Anna kaakun jäähtyä kunnolla ennen kuorrutteen levittämistä, ettei se juoksetu.
Kuorrute
Sekoita ja kuorruta. Halutettassasi tee tupla-annos ja lykkää sitä halkaistun kaakun väliin tai sitten vain päällisiksi runsaammin. Erinomainen kuorrutevaihtoehto on myös tämä seuraava.
Kuorrute: vaihtoehto 2
22.2. Hesarista bongattu ohje pääsi kokeiluun heti ilmestymistään seuraavana päivänä eli eilen, perjantaina, hedelmävadin ylikypsä banaani alkoi huudella siihen malliin. Herkullista, tosin seuraavalla kerralla reilummin chiliä. Ja ainakin minun makuuni vaatii raikkaan salaatin kylkeen. Tässä siis ohje Hesarin ohjetta mukaillen, suluissa omat ratkaisuni.
Banaanibroileri
Sekoita jogurttiin curry ja chiliä niin paljon kuin sielusi sietää! Nosta fileet marinoitumaan tunniksi pariksi. Riittävän ajan päästä kuumenna pannulla öljyä ja paista fileet/suikaleet. Lisää valkosipuli. Sekoita kookoskermaan suola, tomaattipyree ja murskattu banaani ja kaada seos pannuun broilereiden seuraksi. Anna hautua kymmenisin minuuttia.
Pähkinäinen riisi
Kuori ja hienonna sipulit ja raasta porkkana. Kuullosta paksupohjaisessa kattilassa tilkassa öljyä. Lisää riisi ja anna senkin kuultua hetki. Lisää vesi, liemikuutio ja mausteet. Kypsennä miedolla lämmöllä kannen alla n. 10 minuuttia. Lisää pähkinät (ja halutessasi rusinat).
Tarjoa banaanibroileri pähkinäriisin kera ja koristele mintulla (ohjeessa käytettiin persiljaa mutta Antti ei pidä siitä). Muhevan makoisaa ja täyteläistä.
Työväenopiston kurssi sai innostumaan ruiskuoren käyttömahdollisuuksista, ja tässä ensimmäinen kokeilu ohjeena. Lopputulos oli hyvää, mutta hieman kuivahkoa, voi johtua tosin siitäkin, että jäivät uuniin liian pitkäksi aikaa ja kärähtivät.
Ruiskuori (n. 15kpl)
Sekoita ainekset ja vaivaa taikinaksi. Pyörittele taikinasta pöydällä pötkö, ja leikkaa se noin 15 osaan. Laita siipaleet purkkiin tai kuvun alle, etteivät ne kuiva. Levitä pöydälle reilusti jauhoja ja ota aina kaksi palleroa kerrallaan. Pyörittele pala palloksi ja litistä se pieneksi levyksi (pyöreäksi). Kasaa pienet levyt taas kuvun alle. Kun olet palottanut ja litistänyt kaikki palat, ota ensimmäinen levy käsittelyyn. Pulikoi kiekosta hyvin jauhotetulla alustalla ohut pyöreä tai soikea "kuori", oikeita termejä käytettäessä "ajele". Kerää valmiit pohjat jälleen kuvun alle ja ripota jauhoja pinon jokaiseen väliin etteivät pohjat jää kiinni toisiinsa. Laita uuni kuumenemaan 300 tai kovempiin asteisiin, jos uunisi hönkä riittää.
Täyte
Keitä riisi ja munat kypsiksi. Muusaa kaikki ainekset yhteen haarukalla ja mausta sopivaksi. Ota kaksi tai neljä ruiskuoripohjaa jauhoiselle pöydälle ja sudi pullasudilla kuorelta liiat jauhot. Aseta lusikalla täytettä kuorelle n. 1,2 rkl ja taita kuori puolikuuksi. Paina reunat kiinni pienen lautasen tms. reunalla ja leikkaa sillä samalla ylimääräiset irti. Toista kunnes kaikki kuoret on täytetty ja nosta ne uunipellille. Lykkää valmis pellillinen uuniin ja paista kunnes sopivan ruskeita, n. vartin verran. Ota supikkaat uunista ja voitele joko voi-vesi- tai voi-maitoseoksella tai tee kuten minä tein, eli sekoita luraus oliiviöljyä tilkkaan vettä ja mausta suolalla. Sitten vaan rouhimaan lopputuloksia! Rapeita ovat.
Mietin, mitä täytteeseen voisi lisätä jotta se olisi kosteampi. Perinteisestihän supikkaissa on kypsennettyä lanttua, mutta tähän pitäisi ehkä kehittää jotain muuta. Ideoita?
Olin työväenopiston kurssilla Vatruskoista viipurinrinkeliin, jossa yhden illan ajan opeteltiin valmistamaan karjalaisia perinneruokia. Oma sukuni on Viipurista ja Sakkolasta, joten perinneruoat kunniaan! Tämä oli herkullista.
Sekoita sokeri, jauhot ja leivinjauhe, lisää pehmeä voi ja sekoita tasaiseksi. Voitele korkeareunainen vuoka (esim. Uunikokin todella korkea kohokasvuoka oli erinomainen) ja vuoraa sen noin kolmella neljänneksellä taikinaa. Kaada sitten vuokaan täyte.
Täyte
)Tein Ruokalan mokkapalaohjeen mukaan suklaakakun (muistaakseni puolikkaan annoksen), ja harvoin saa parempaa. Toimii ku tauti vaikka ruoan yhteydessä onkin tietysti epäilyttävää puhua sellaisista. Suosittelen silti.
Vaahdota sokeri ja munat. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne vuorotellen maidon kanssa munasokeriseokseen. Lisää lopuksi sulatettu ja jäähdytetty rasva. Kaada leivinpaperille (tai kakkuvuokaan) ja paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.
Kuorrutus
Mittaa kuorrutuksen ainekset kattilaan ja kiehauta. Kaada lämmin seos kypsän ja jäähtyneen pohjan päälle tasaiseksi kerrokseksi. Koristele halutessasi kookoshiutaleilla tms. ja anna kuorrutuksen jähmettyä ennen tarjoilua.
Vaikka apinaa ei tähän kukaan haastanutkaan, vastaan silti. Vastaa sinä kommentteihin!
1. Listaa viisi suosikkimaustettasi.
Suola, kardemumma, wasabi, tuore minttu, tuore oregano.
2. Listaa viisi suosimaasi ruokamaata.
Venäjä, Kreikka, Meksiko, Japani, Italia
3. Listaa viisi suosikkiraaka-ainettasi.
Tomaatti, kana, avokado, lohi, sipuli
4. Listaa viisi ruokapuolen inhokkiasi.
Kiisseli-/hyytelömäiset olomuodot, natto, purkkiparsa, jouluruoat, frutti di mare (muut kuin kala ja katkat)
5. Ja kerro sitten vielä mistäpäin nettiä löydät ruokaohjeesi, vai oletko ehkä täysin painetun sanan pauloissa?
Ruokala.tv:stä, Stumptuous.comista, Karpit.netistä, blogeista ja googlaamalla sekä kavereilta, Hesarista, keittokirjoista, Nigellalta, Marthalta, Jamieltä, Maku-lehdestä, äidiltä, päänsisäisestä ideamyllystäni
Koska itse syön mielelläni aika usein ravintoloissa salaatteja, tässä poimintoja omista suosikeistani.
Grande Grill, jonka pitkäaikaisia suosikkejani on Chevre Salad eli vuohenjuustosalaatti. Reilu salaattipohja vihreällä, tomaatilla, kurkulla ja paprikassa, iso vuohenjuusto grillattuna leiväviipaleen päällä ja komeuden kruunaa balsamicosiirappikastike.
Virgin Oil Co., johon ensimmäisellä kerralla suhtauduin varauksella, mutta joka toisella kertaa valloitti minut samalla annoksella, joka oli ensimmäiselläkin kerralla lautasellani: Kana-Cesar-salaatilla. Todella runsas, parmesaanissa ei ole säästelty.
Scanburger Kampin keskuksessa, jonka salaattien hinta-laatusuhde on mielestäni erinomainen. Salaattiin saa itse valita kaksi tai useamman täytteen hyvästä valikoimasta, kahdellakin tulee hyvin täyteen ja hinta on alle 6 euroa. Suosittelen maistamaan kastikkeista mangorajaa. Kyytipojaksi tulee rapea pala patonkia. Miljöö on pikaruokalamainen, mutta palvelu erittäin ystävällistä.
Knossos Hietsun hallin päädyssä on suuri ja ihana kreikkalainen ravintola! Jos haluat makoisaa ja aitoa kreikkalaista salaattia, suuntaa tänne.
Santa Fén Avocado Chicken Salad on myös ikuisia suosikkejani, jota palaan syömään sen mukaan, kuuluuko kana milloinkin ruokavalioon. Ainoa pulma ovat annoksen mahtavat hedelmät, jotka itse joudun valitettavasti vaihtamaan vihanneksiin vatsani erityislaatuisuuden vuoksi.
Cafe Java Hakaniemessä ja Lasipalatsissa tarjoilee runsaita ja ruokaisia salaatteja, joiden sisältöön pääsee myös itse vaikuttamaan. Myöskään Ravintola Teatterin salaatteja ei sovi väheksyä. Pikaruokaa etsittäessä myös Hesen kanasalaatti menee joskus pahimpaan hätään, ehdottomasti paprikamajoneesilla. Chico’sin lounaslistalta on myös mahdollista aina valita hyvä salaatti kahdella täytteellä, lisäksi lounaaseen kuuluu salaattipöytä sekä kahvi.
Ilmianna omat salaattisuosikkisi kommenteissa
Aijaijaijai ananas-bananas, oijoijoijoi coconuts! kuten se BB-heebo niin osuvasti lausui.
Tämä syntyi ensimmäisten tuotekehittelyideni onnistuneena tuloksena kun vihdoin innostuin kokkaamisesta n. 24-vuotiaana.
Valmista haluamasi (makean) piirakan pohja tai käytä samaa ohjetta kuin minä:
Täyte
Terveisiä Pertulle!
Tätä ainakin osa teistä on syönyt Merihaan jossain bileissä. Muistutan teitä; rakastitte tätä!
Tämä mainettakin niittänyt klassikkoresepti a la rakas äitini on lähinnä alkuperäistä muotoaan seuraavanlainen:
Sekoita. Levitä leiville ja paista 250-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia eli kunnes pinta on ruskea.
Ja tätä ohjetta sopii sitten käännellä ja väännellä ihan ilman omantunnontuskia. Äitinikään tekee usein wochensau-tyyppisesti siitä mitä kaapista löytyy. Mikään ei ole pyhää, tosin muna sitoo seoksen ja juustosta en itse luopuisi. Hyvin sopii mm. siemenet, tomaatti ja miksei vaikka sienet? Itse tein viimeksi kuten ohjeessa, mutta reilulla tunalla, auringonkukansiemenillä, laihisjuustolla ja -majoneesilla. Silti maistui. (parisuhteen kisadieetti on jälleen alkanut! eläköön elämänlaatu!)
Tätä inspiroi Hurmaavassa kokissa vieraillut ei-niin-hurmaava Jimi Pääkallo, hyvää tuli silti ja koe uusittiinkin jo. Määrät ovat ohjeellisia, suunnilleen näin tehtiin kahdelle henkilölle.
Lauantaisten syntymäpäivieni kunniaksi leivoin itselleni ja muulle perheelle syntymäpäiväkakun. En ole erityisesti kermakakkujen ystävä, mutta omista virityksistäni pidän. Tällä kertaa kokeilin eksoottisempaa versiota klassikko-ohjeestani, joka on vakiintunut vuosien aikana. Kokeilu kannatti, sääli ettei ollut kameraa mukana.
Pohja
Voitele ja korppujauhota tavallinen pyöreä kakkuvuoka ja laita uuni lämpenemään. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi, kohtuupitkään saapi vatkata. Lisää jauhot varovasti ja vatkaa vielä hieman. Kaada seos vuokaa ja sijoita se uuniin 175 asteeseen n. 45 minuutiksi. Älä kopauttele keittiössä mitään, ettei kakku lässähdä. Varoittele muitakin kopauttelemasta, se se vasta nostaa juhlien tunnelmaa!
Kun kakku on valmis, kumoa se vuoasta ja leikkaa kahteen osaan, ylä- ja ala-, ei vasen ja oikea. Kostuta pohjat sisukseen tulevien mangojen liemellä lisäämällä siihen ensin reilusti vettä (törkeän makeaa). Kostuta huolella, mutta älä uhraa reunojen rapeutta.Sisus
Kaada mangojen neste talteen. Soseuta mangot sauvasekoittimella kuohkeaksi pureeksi. Lisää rahka ja surauttele seos samettisen kuohkeaksi. Mausta sokerilla sopivaksi, muista, että kakkupohjakin on makea, samoin päälle tuleva kermapeite. Levitä rahka kaakun alapuoliskolle ja nosta yläpuoli hatuksi.
Päälys
Ystäväpiirissämme vaaleaa leipää kutsutaan leikkisästi "hullun läskin leiväksi" vähän samaan malliin kuin niillä rakkailla lapsilla niitä nimiä piisaa. Toisin sanoen patonki ei ole oikeastaan koskaan ostoslistalla, mutta mikäli sen haluaa liittää menuuseen tai peräti nautti itsenäisenä aterianaan kuten itse päivänä muutama tein, tässä yksi hyväksi havaittu resepti toteutukseen.
(Edit: 28.3.2007 tein kanacesaria uudestaan hieman eri tavalla, mukana kuva.)
Tämä resepti valikoitui viime vuoden viimeisestä Maku-lehdestä pöytäämme, siitä tuli heti uusi suosikki. Resepti on yhdelle annokselle.
Kastike
Hienonna anjovis haarukalla ja lisää muut aineet.
Tällaisesta olen edelleen kylläinen ruokailtuani sen tyytyväisenä pari tuntia sitten.
Elämäni toisen taatelikakun leivoin 22.12. perinteiseen venäläiseen iltaamme, jossa nautimme sen vaniljajäätelön kera. Tästä ei herkku parane!
Tämän Painonvartijoiden (muahahahaha!) reseptin bongasin jostain lehdestä. Kyseessä on siis riisuttu versio suklaakakusta, neljä annosta silkkaa terveyttä. Aion kokeilla tätä tänään, kirjoitan kommenttiosioon arvion. Valmistus on ainakin helpompaa kuin toivoa voi. Vaikka kyseessä on kakku, aion testata taikinalla silikonisen muffinssivuokani.
Neljä annosta
Tätä ihanuutta nautittiin vuodenvaihteen vietossa mökillä ja keitto vei kielen mennessään. Seuraksi oli uunilämpimiä sipulirieskoja. Resepti on neljälle ja löytyi verkon syövereistä.
Leikkaa sitruunaruohot poikkipäin noin neljän sentin paloiksi. Irrota kaffir-limetin lehdistä lehtiruohot ja revi lehdet sitten suikaleiksi. Kiehauta kanaliemi ja puolet kookosmaidosta. Lisää sitruunaruohot, kaffir-limetin lehdet ja galanga ja anna kiehua hiljalleen 10 minuuttia.
Mausta kalakastikkeella, limetin mehulla ja chilillä. Lisää kookosmaito ja katkaravut. Anna kuumentua, mutta älä kiehuta.
Ja rapujen sijaan voi tietysti käyttää vaikka kanaa, mutta ravut olivat oikein maukkaita. Kiitokset kokille! <3
Muutama pitsaidea jakoon.
Martha Stewartin showssa italialainen pitsakokki valmisti pitsapohjan muuten samoin kuin normaalisti, mutta korvasi sokerin hunajalla. Tomaattipyreen asemesta kokki käytti pohjalla pestoa, jonka sitten päälysti juustoraasteella. Vihannekset ja muut halutut päälliset voi laittaa joko peston ja juustoraasteen väliin tai niiden molempien päälle. Pestopohja on testattu ja maistuu kyllä!
Ja pikapitsaa ohuella pohjalla syntyy helposti tortilloista. Itse käytän kokojyvätortilloja, joista yksi riittää erinomaisesti. Normaali pitsapäälliset ja uuniin, ei vie kauaakaan kun ei tarvitse kypsentää. Ei turhia hiilareita!
Ja vielä kylmäsavulohen ystäville; Jonna oli bongannut jostain reseptin, jossa tomaattipyree korvattiin ranskankermalla (mausta!), ja sen ylle leviteltiin muistaakseni pinaattia ja kylmäsavulohta ja punasipulia. Tehtiin tätä joskus ja oivallista, kerta kaikkiaan. Juustoakin siinä lieni, korjaa Jonna jos muistat paremmin.
Lisää pitsaohjeita voi jättää kommentteihin, tai vaikka suosikkipäällysyhdistelmiä. Pian muuten tarjoilen varmasti tofu-ohjeita, sillä sain hienon tofu-keittokirjan joululahjaksi ja kokkisormet syyhyävät jo!
Martha Stewartin showsta nyysitty cup cake -resepti tuotti törkeän makeita, mutta ilmeisen herkullisia tuloksia. Ohjeesta tulee n. 40 pientä muffinssia, joten ainakin itse puolitin määrät. Tässä kuitenkin koko resepti.
Sekoita kuivat aineet ja lisää pehmennyt voi niihin pienissä erissä huolellisesti sähkövatkaten. Aikamoisen jauhoista puuhaa, mutta kannattaa. Kun kaikki voi on seoksessa ja seos on muruisaa, lisää munat yksi kerrallaan. Sekoita eri vaniljauute ja maito keskenään ja lisää seokseen vähitellen, aina tehokkaasti vatkaten välissä, jopa pari minuuttia. Lopputuloksena pitäisi olla erinomaisen kuohkea ja tahmea taikina, joka sitten jaetaan muffinssivuokiin (kohoamisvaraa!). Muffinsseja paistetaan uunissa 175 asteessa 17-20 minuuttia.
Kuorrute
Sekoita kuorrutteen aineet keskenään ja läästi jäähtyneiden tuotteiden ylle. Itse hölmönä mittailin tomusokerit valmiiksi, mutta suosittelen lisäämään sokeri osissa ja maistelemaan. Jouduin lisäämään aika rutkasti rasvaa, jottei kuorrute ollut aivan JÄRKYTTÄVÄN makeaa. Lopputulos vie kuitenkin etenkin kylmänä kielen mennessään… Suosittelen leivosmaista asennetta näitä nautittaessa.
Ja vaniljauutetta löysin pari S-markettia koluttuani lopulta Stokkan Herkusta.
Tätä tehtiin tänään Ruokalassa, itse mukailin ohjetta näin ja tulos oli aivan perkuleen maukas. Ohjeella keittoa tulee n. neljälle hengelle, mutta lapoin varmaan kerralla puolet menemään ähkyä tavoitellen, loput säästyy huomiselle.
Kuumenna öljyä kattilassa ja kuullota siinä reilu teelusikallinen punaista curry-tahnaa ja kuivattua korianteria. Lisää n. litra vettä ja kanaliemikuutio sekä nuudeleiden maustepussi. Kiehauta ja lisää broilerinsuikaleet, sekä vihannekset. Raasta joukkoon hieman tuoretta inkivääriä. Lisää purkillinen kookosmaitoa ja paloittele nuudelit joukkoon. Anna porista vielä hetki niin, että nuudelit kypsyvät, ja jätä vaikka hetkeksi kannen alle hautumaan naapuriliedelle ennen nautintoa.
Huom! Keitto on todella nopea valmistaa; kanat kypsyvät muutamassa minuutissa ja tulevat oikein meheviksi ja pehmeiksi toisin kuin pannulla paistettaessa.
Näin syntyy kostea, supersuklainen kakku, joka on parhaimmillaan lepäiltyään yön jääkaapissa. Ohje on Ruokala.tv:n.
Erottele keltuaiset ja valkuaiset eri kulhoihin. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lisää jauhot. Sulata voi kattilassa, pilko suklaa ja sulata se voihin rauhallisesti hämmennellen, pois liedeltä. Lisää suklaa-voi-seokseen 1-2 rkl vettä tipoittain. Yhdistä suklaaseos taikinaan ja vatkaa sekaisin. Vatkaa valkuaiset omassa kulhossaan vaahdoksi niin kiinteäksi, ettei se valu kun kulho käännetään ylösalaisin (kuten marenkia tehdessä). Vatkaa kolmannes valkuaisvaahdosta taikinaan, ja lisää loput varovasti kapustalla nostellen. Lopun valkuaisvaahdon ja taikinan ei tarvitse mennä erinomaisesti sekaisin, tärkeämpää on säilyttää kuohkeus.
Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun (korppujauhot anto kivaa säväystä mudcakeen) irtopohja- tai tavalliseen kakkuvuokaan (en omista irtopohjaa), n. 25 cm halkaisija. Paista 225 asteessa n. 20 min. Jos kakkua heti leikkailee, keskusta suorastaan valuu. Se on tarkoitus.
Myös muusta kuin munakoisosta saa maukasta uunin lämmössä. Kotilääkäristä napattu ja modattu resepti tuotti mehevää kanaa ja ihania kasviksia vähällä vaivalla.
Pilko kasvikset öljyttyyn uunivuokaan, määrät ja laadut voivat vaihdella tarvittavan ruokamäärän ja syöjien maun mukaan. Kirsikkatomaatit voi jättää kokonaisiksi. Sekoita tomaattimurskaan mausteita ja oliiviöljy ja kaada kasvisten joukkoon. Mausta kanafileet samoin maustein molemmilta puolilta ja asettele ne vuokaan kasvisten päälle. Kypsennä uunissa 200 asteessa n. tunnin verran. Peitä vuoka aluksi foliolla tai märällä leivinpaperilla, ja poista paperi noin varttia ennen kuin otat ruoan uunista, niin kanat saavat väriä.
Luulen, että kesäkurpitsa sopisi tähän myös paremmin kuin hyvin. Aion kokeilla reseptiä kalkkunasuikaleversiona kesäkurpitsalla ja bataatilla vielä tällä viikolla, sillä fileitä ei myydä yhden ihmisen eriä. Lisäksi houkuttaa saksia joukkoon tuoretta oreganoa, jota jumaloin!
Tätä ohjetta kokeiltiin tunettuna samaan tarpeeseen kuin "leipää" eli ilman herkkuja ei ihminen elä dieetilläkään. Lopputulos oli erinomainen. :-p
Kuumenna uuni 180 asteeseen. Jauha tai murskaa saksanpähkinät rouheeksi. Sekoita kaikki aineet keskenään massaksi. Levitä taikina pellille leivinpaperille kostutetuin käsin laajaksi ja tiiviiksi suorakaiteeksi/neliöksi (rusinan paksuiseksi). Paista uunissa n. 20-30 minuuttia kunnes "piparkakut" ovat kauniisti ruskeita. Anna jäähtyä ja leikkaa osiin. Todella hyviä!
Alkuperäisessä ohjeessa oli muuten jokin maustesekoitus vielä lisänä, joka jäi arvoitukseksi. Lisäksi pähkinöitä voi toki varioida, miksei kaikkea muutakin. Näin ainakin toimii ja mahtava tuoksu leviää asuntoon.
Edit: pieni annos kookoshiutaleita paransi keksejä entisestään! Eläköön herkullinen tuotekehittely.
Koska Antti on kisadieetillä ja hiilarit aika minimeissä, piti kehitellä leivänkorvike. Tässä reseptissä siis minimaalisesti hiilihydraattia. Tulos on aika herkullinen, vaikkei ihan autenttisen leipäisä. Kuitenkin niin hyvä, että tätä leivottiin jo uudestaan. Leikkeleiden tms. kanssa käy erinomaisesti leivästä, hillon (sokerittoman) kanssa jopa pannukakusta.
En muista mistä olen tämän reseptin alunperin poiminut, ehkä Hesarin ruokasivuilta, mutta jälleen munakoiso pääsi uuniin porisemaan ja syötiin hyvällä ruokahalulla. Varioin ohjetta lisäämällä kerroksittain pari purkkia tonnikalaa, mutta parempaa olisi ollut ilman. Ensi kerralla aion lykätä prodeksi soijarouhetta, mutta parhaimmillaan tämä on kyllä lisäkkeenä, luulen. Ellei sitten mozzarella ole voittajan valinta!
Viipaloi vihannekset ohuiksi siivuiksi. Öljyä isohko ja syvä uunivuoka. Peitä pohja munakoisolla, mausta. Lisää kerros sipulia ja puolet emmentalista. Taas munakoisoa, mausta, sitten kerros paprikaa. Parmesan. Jälleen munakoiso, mausta, peitä tomaateilla. Pinnalle loput emmentalista ja oliiviöljyn pirskottelua. Uuniin 45 minuutiksi 225 asteeseen.
Tulos sopii syys- ja talvi-iltoihin ihanasti ja mm. parmesanvastainen ja ennakkoluuloinen isoveljeni otti tätä jopa LISÄÄ!
Tämä nyt varsinaisesti ei ole resepti, mutta koska olen itse niin ihastunut hillottuun inkivääriin (ns. sushi-inkivääri eli gari) niin kerron mihin olen laajentanut sen käyttöä sushin ohella.
Inkivääri sopii erinomaisesti vaalean leivän kanssa, kun leipä ensin voidellaan, päällystetään salaatinlehdellä ja kylmäsavu- tai graavilohella. Lohen päälle olen kasaillut sitten inkivääriretaleita maun mukaan, itse söisin niitä vaikka pelkiltään.
Lisäksi olen harrastanut arkisempaa versiota tyyliin näkkileipä, voita päälle, kalkkunaleike ja taas viimeistellään inkiväärisiipalein.
Leipien lisäksi syön tosiaan garia sushia syödessä jokaisen palan kanssa, ja jos ei jaksa sushia vääntää niin miksei voisi syödä suupaloina raakaa lohifilettä inkiväärillä. Tässä vielä yhden nigirin ohje
Lohi-nigiri
Pyöritellään sushiriisistä (esim. puuroriisiä, joka keittämisen jälkeen maustetaan riisietikalla, suolalla ja sokerilla sekä viilennetään) pieni pötkylä. Leikataan lohifileestä saman kokoisia, mutta ohuempia siivuja. Otetaan yksi lohisiivu ja kevyesti levitetään sille PIENI MÄÄRÄ wasabia (piparjuuritahna, todella ärtsyä!) ja ikään kuin "liimataan" lohi riisipalleron päälle. Sitten vaan jatketaan kunnes nigireitä on joku sata tai ainakin muutama ja pistellään poskeen soijaan dipaten inkivääriviipaleen kanssa.
Simppeli raita syntyy näin:
2 dl maustamatonta jogurttia
1/2 dl vettä (vähemmän jos jogurtti on kovin juoksevaa)
1/4 tl juustokuminaa
1 tl sokeria
ripaus suolaa
ruukullinen tuoretta korianteria silputtuna
(vihreä chili)
Sekoita ja anna maustua jääkaapissa noin tunti ennen tarjoilua. Sopii mausteisten ruokien viilentäjäksi erinomaisesti, erityisesti nepalilaisen ja intialaisen. Itse teen ilman chiliä ja tykkään.
Päivää jälleen. Eilen oltiin vuorostaan intialaisten ruokapatojen äärellä ja ensimmäistä kertaa Kanatikan (Chicken Tikka - tuo paradoksaalinen ruoka ), riisin ja raidan oheen syntyi naanleipää. Tosin ei vielä ihan täydellistä, mutta tiedän jo mitä tehdä ensi kerralla toisin.
Naan (8 leipää)
1 dl maitoa
1/4 pkt hiivaa tai 1/2 pss kuivahiivaa
1/2 tl suolaa
1 tl sokeria
1 dl maustamatonta jogurttia
4 dl vehnäjauhoja
2 rkl rasvaa taikinaan
2 rkl rasvaa voiteluun
Naaniin tarvitaan aikaa ja grillivastuksinen uuni.
Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja lisää siihen hiiva, suola ja sokeri. Nypi toisessa astiassa rasva ja jauhot sekaisin. Lisää joukkoon hiivamaito sekä jogurtti. Vaivaa, kunnes taikinan on tasaista ja irtoaa reunoista, taikina jää melko löysäksi. Peittele kulho ja anna sille lähemmäs kaksi tuntia aikaa paisuttaa taikinaa, jonka pitäisi kohota kaksinkertaiseksi. (Tässä kohdassa itse oikaisin, tuli hieman tiivistä naania)
Kun taikina on kohonnut se jaetaan kahdeksaan osaan, joista pyöritellään palloja. Pallot painellaan pellille leivinpaperille litteiksi märin käsin, neljä leipää per pelti. Aika ohuita saapi tulla. Peitä leivät liinalla.
Kuumenna grillivastus, joka siis on lähes heti valmis ja TODELLA KUUMA. Ota palovaroitin pois päältä. Voitele ensimmäinen pelti leipiä vedellä ja laita uuniin ylätasolle. Paistumisessa menee vain hetki ja huom! leivinpaperi voi syttyä, tällöin sammuta. Kun leivissä on ruskeita pilkkuja, ota pelti ulos, käännä leivät ja voitele vedellä ja laita vielä uuniin. Valmiit leivät voidellaan margariinilla tai voilla ja kasataan odottamaan melko pikaista syöntiä. Laita palovaroitin takaisin päälle.
Tämä ohje oli Saara Törmän kirjasta Saa vaivata, älkää kertoko Saaralle. Ja taikinan vehnäjauhoista voi osan korvata ohrajauhoilla ja rasvana voi käyttää öljyä, tein pientä naanleipäohjetsekkausta verkossa. Ja toki maidon ja jogurtin voi korvata soija- tai miksei kai kauratuotteillakin.…ja mihin se siis kelpaa. Vaikka mihin!
Aasialaiset filokupit/-kolmiot
4 arkkia filotaikinaa (kaupassa tuote nimeltään Fillo)
50 g voita sulatettuna
Täyte
450 g broilerin suikaleita, marinoimattomia
2 tl öljyä
2 porkkanaa
5 kevätsipulin vartta
3 valkosipulinkynttä
3 cm:n pala inkivääriä
1 rkl öljyä
2 rkl soijakastiketta
2 tl kalakastiketta
ripaus ruskeaa sokeria
1 tl seesamiöljyä
Ja lisäksi sweet chili -kastiketta dippailuun.
Sulata filo. Ruskista broileri öljyssä ja nosta syrjään. Kuori ja viipaloi porkkanat ohuiksi tikuiksi, samoin kevätsipulin varret. Murskaa valkosipulit ja raasta inkivääri karkeaksi raasteeksi. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota siinä kasviksia, valkosipulia ja inkivääriä. Lisää broilerit pannulle ja mausta.
Kun täyte on valmis, ota esiin filoarkit. Leikkaa paketin ohjeiden mukainen suorakaide kerrallaan, voitele se voisulalla ja aseta täytettä kulmalle. Henkilökohtaisesti pidän siitä kolmiomallista, joka neuvotaan paketissa. Villimpikin saa olla filon käytössä, itse kokeilin sitä vasta ensimmäisiä kertoja. Täytettyäsi voitele kolmio (tai muu) oliiviöljyllä.
Teit millaisia tahansa, paista niitä uunissa n. 180 asteessa kymmenisen minuuttia kunnes pinta on kullanruskea. Anna hieman jäähtyä ennen ruokailua.
—
Bubblin´ Under: filokolmiot, joihin sisälle joko suklaata, suklaata ja tuoretta kirsikkaa, pannulla voissa paistettua persikkaa/omenaa/mangoa/muumikää siirapilla makeutettua, vadelmahilloa ja tuoreita vadelmia… Ananasta jollain kookosvirityksellä luulen kokeilevani seuraaksi. Mutta ystävät: jakakaa filoideanne!
[Apina kokkaa jälleen. Nyt järjestelmällisemmin erään suomalaisen ruokalehden ohjeista. Ensin perinteinen pinaattifetapiirakka, mutta pienin vivahde-eroin.]
Pohja
Mikä tahansa piirakkapohja itse tehden tai kaupasta
Täyte
300-500g tuoretta pinaattia
1 ruukku tuoretta minttua
1 prk (200g) ruoanvalmistusjogurttia
4 munaa
suolaa, musta- tai valkopippuria rouhittuna
1/2 tl jauhettua muskottipähkinää
Pinnalle 200g fetaa
Tee haluamasi piirakkapohja. Huuhdo pinaatit ja höyrytä ne, sitten valuta ja pusertele mahdollisimman kuiviksi. Levitä pinaatit ja minttu kerroksittain piirakkapohjalle. Sekoita jogurttiin mausteet ja munat ja kaada se piirakkaan. Pilko feta ja ripota piirakalle. Paista 175 asteessa noin 35-40 minuuttia.
Niin, eihän tätä kyl kukaan lue Mutta silti. Avaudun tämänpäiväisestä ensikohtaamisestani tiikerikakun kanssa. Tiikerikakkuahan noin yleisesti pidetään helppona yleiskakkuna, jonka amatöörikin saa kasaan. Niinhän sitä luulis.
Ongelmat alkoi oikeastaan jo siinä, että mulla oli pikkuvuokia yhden ison sijaan, sillä tarkoitus oli tehdä kakuista PALKINTOKAKKUJA tai vaihtoehtoisesti MYYTÄVIÄ kakkuja, joista ihmiset siis maksaisivat RAHAA (euroja!). Koska en ollut koskaan tehnyt ko. reseptiä, oli hieman hankala hahmottaa, montako pikkukakkua taikinasta tulisi. Päätin, että ainakin kolme, ja varmuuden vuoksi rasvasin ja korppujauhotin vielä yhden kaupan päälle ettei sitten tule sitä _pahaa_ tilannetta, jossa on taikinaa, muttei jauhotettua vuokaa.
Noh, alku oli ihan lupaava. Vaahdotin rasvan ja sokerin. Lisäsin munan. Vatkasin. Lisäsin toisen munan. Vatkasin. Lisäsin munan. Vatkasin. Lisäsin ennakkoon sotkemani kuivat aineet, jonka jälkeen ohjeessa luki, että EI SAA vatkata. Siis käytin habaa ja isoa ruokalusikkaa hämmentämiseen. Okei, ei kai siinä mitään. Se sähkövatkain oli muuten ihan kamala ja sotki
Sitten seurasi hankala vaihe: piti erottaa taikinasta yksi kolmannes tiikerin raidoiksi. Mites perkeleessä siitä hahmotetaan se kolmannes… Rääpin siitä sitten jonkinmoisen annoksen, johon tälläsin kaakaojauhetta niin maan keleesti. Samalla tälläsin sit kaakaojauhetta myös UUSILLE, kalliille Birkenstockeilleni, jotka on luonnonvalkeaa villaa. PANIIKKI! No se lähti kyl. Tässä vaiheessa otin essun.
Sit aloin täyttää jähmeäntankealla taikinalla vuokia. Eka meni okei, toka meni okei, kolmannen kohdalla tajusin, ettei taikinaa riitä kolmeen vuokaan! Meni jo. Siis jatkoin aloittamallani linjalla. Nirhin taikinaa vuoista ja samalla pilasin siis hyvän korppujauhotuksen. Tasotin taikinaa vuokiin ja aloitin raidoituksen. Olin sitten ottanut "kolmanneksen" reilulla kädellä, eli tummia kakkuja luvassa… Vaaleaa taikinaa riitti hädin tuskin ohueksi liruksi kiertämään vuokaa kaakaotaikinan päälle. Siinäkin sain tehdä parhaani kaapimistuloksen maksimoinniksi. VIeläpä rohkenin tarttua haarukka ja "nostella" hieman taikinoita, jotta tiikerin raidat sekoittuisivat kauniisti.
Puh pah ja uuniin! Kun olin sulkenut uuniin oven, tajusin, että unohdin "vetää teelusikalla vanan taikinaan, jottei kakuista tule pulleapohjaisia". KEttu. Hohhoijaa. Nojoo, kakuista tuli ihan nättejä, kaiken tän jälkeen. Joka tapauksessa otan opikseni ja painan mieleeni seuraavat asiat:
Kun leivon, SUOJAUDUN asiaankuuluvasti lialta. Kysyn neuvoa joltakulta, joka on tehnyt reseptin aiemmin. Suhtaudun kunnioittavammin sellaisiin määreisiin kuin "kolmannes taikinasta". En laita jalkaan uusia vaaleita työkenkiä. Muista lukea ohjeen kokonaan ja noudattaa jokaista kohtaa. En luule, että olisin vielä leipurinurani alussakaan!Jep,
sain eilen ensimmäisen Maku-lehteni numeron, jonka yhdet ystäväni tilasivat ihanaksi tupaantuliaislahjaksi. En vielä ehdinyt paneutua lehteen, mutta vilkaisin Maun webisivuja ja sieltä bongasin tällaisen reseptin, jota aion ainakin itse kokeilla lähitulevaisuudessa. Tosin vähän outoja katseita multa saa toimituksen kommentti "kuuma suklaa ja kylmä jäätelö ovat ihana pari (tms.), kokeile vaikka!" DAA?!?!?!??! Ei mikään uutinen ainakaan mulle
Lämmin suklaaleivos
4–8 muffinia
100 g tummaa suklaata
75 g voita
2 munaa
2 keltuaista
1/2 dl sokeria
2 rkl vehnäjauhoja
Sulata suklaa ja voi. Sekoita tasaiseksi. Vaahdota munat, keltuaiset ja sokeri.
Sekoita munavaahto suklaaseokseen. Siivilöi jauhot joukkoon. Sekoita taikina tasaiseksi varovasti nostellen.
Jaa taikina neljään muffinivuokaan tai pieniin voideltuihin annosvuokiin. Paista 225 asteessa 15–20 minuuttia. Leivosten tulee olla löysiä sisältä.
Tarjoa leivokset tuoreiden vadelmien, appelsiinisorbetin tai pakastevadelmien kanssa. Ne maistuvat hyviltä myös jäätelön kera.
——
Ja anteeksi vaan Maku-lehdelle ja vuoden 2005 kotikokille, jonka reseptin rippasin tänne. Nyt menen petiin lehteni kanssa viettämään laatuaikaa
Tähän nopeaan bataattisosekeittoon tarvitset seuraavat ainekset:
Koska olen itse hyvin kiintynyt tuohon ruskeaan rakastajaan, päätin lörpötellä hieman omista mielipiteistäni koskien eri suklaalaatuja. Lisäksi suklaa menee arvoasteikollani kirkkaasti ohi kaikenmaailman karkin eli mässyn eli päkyn sekä monenmoisten suolatuotteiden alkaen sipseistä ja päätyen popkorniin. Erityisesti pidän tummasta suklaasta, mutta muitakin suosikkeja on.
Aivan ehdoton on Taloussuklaa, joka pitää pintansa vuodesta toiseen. Juontanee juurensa lapsuudenkodistani, jossa meillä on ollut tapana joskus juhlan kunniaksi lohkaista suklaalevystä "viiva" (eli neljä palaa) kullekin. Levy on aina ollut Taloussuklaata. Sen lisäksi, että tämä 44% suklaa kelpaa sellaisenaan ja vie hyvin makeanhimon, se sopii myös lähes poikkeuksetta kaikenlaiseen suklaaleivontaan.
Oikein tummista suosikkejani ovat Lindtin 85% suklaa sekä Lindtin Ghana-suklaa, sekin muistaakseni ainakin 80% ja maustettu pippurisesti. Ruotsalaiselle Vahlronalle en ole toistaiseksi erityisesti lämmennyt; sekä valikoiman tummin että appelssiinisuklaa on kokeiltu eikä tuloksena ollut mieltäylentävää makuelämystä.
Ruotsalaisesta tavissuklaasta, Marabousta, en ole yleensä piitannut pätkääkään, se on aivan liian makeaa ja vaaleaa, mutta nykyään Maraboulla on jo kaksi ehdotonta suklaatuotetta. Maraboun tumma suklaa nimittäin yllätti, reilusti edullisempana kuin maanmiehensä Vahlronan suklaa tämä tumma oli mieleenjäävä maistiainen ja palannee silloin tällöin ostoskoriini. Toinen Maraboun menestystuote on ehdottomasti kookossuklaa, jota tosin ei saa Suomesta, vaan sitä on lähdettävä hakemaan laivalta tms. Herrrkullista! Tilasin sitä juuri Antin Englanninreissulta, mikäli tax free myisi sitä. Palan halusta leipoa siitä kokeeksi esim. keksejä
Kolmas Maraboun ok-tuote on minttunappirulla, tuo lapsuuden rakkaus.
Fazerin tummalle Exclusivelle en oikein sulanut, ihan hyvää, mutta valintani Fazerin valikoimista osuvat silti Da Capoon, Pätkikseen, Fazerinaan, Fazerin siniseen ja Geishaan. Ja onhan se Taloussuklaakin F:n tuote.
Brunbergin suklaista ykkönen on mokkapusu, ihana melkein-orto vaahto *lääh* Hyödyllinen on myös Brunbergin maidoton tummasuklaa, jota syömme yhdessä maitoallergisen ystäväni kanssa kesäisin leireillä, jos suklaahammasta kolottaa. En myöskään sylje Brunbergin pussiin, jos siinä on riisisuklaata, toffeesuklaata, minttutoffeeta, lakutoffeeta tai lakritsaa. Joka viimeksi mainittu tosin ei ole kaakaota nähnytkään kuin viereisillä tehdaslinjoilla.
Mitäs vielä… Nyt on kaapissa itse asiassa tuparilahjaksi saatua mahtavannäköistä käsintehtyä banaanisuklaata odottamassa, hyvässä seurasssa Vahlronan, Taloussuklaan ja After Eightien kanssa. Raportoin sitten
Jaa pitää mainita, Kampin keskuksessa oleva suklaapuoti Kaakaopuu on saanut minusta vakioasiakkaan. Suklaa ei ole mielettömän kallista, ja jos joskus on hankaluuksia keksiä jokin ihana pieni lahja tai vieminen, hakekaa se Kaakaopuusta! Suklaakonvehdit saa itse valita ja ne pakataan maailman sööteimpään pieneen rasiaan ja rusetoidaan kaupan päälle. Ihan killeri. Tänään viimeksi kävin ostamassa sieltä viikonloppuvieraitani varten sekä maidotonta pähkinäsuklaata että valkosuklaakuorrustteisia Lemon Mint -konvehteja.
Bubblin´Under: Suffeli, Pollyt, Van Houtenista tehty kaakao, Mariannet (synttäriperinne!), Wiener Nougat (lentokenttäperinne, nyt jo kuopattu!), Mignon-munat (bygones tämäkin), valkoinen Toblerone
(Edit: 23.3.2007 tein samaan pohjataikinaan valkosuklaa-alku-keksejä. Kuva on niistä.)
Isot suklaakeksit (n. 24 kpl)
ja noin 100g suklaasta tulee n. 1,5 dl muruja)Kuumenna uuni 175 asteeseen. Vaahdota rasva. Lisää sokerit (ja suola). Sekoita huolellisesti. Vispaa munat kevyesti ja lisää seokseen. Sekoita jauhot ja leivinjauhe hyvin keskenään ja lisää taikinaan. Lisää viimeisenä suklaa.
Nostele pellille leivinpaperin päälle n. 2 rkl kokoisia könttejä, 6 kpl / pelti. Paista n. 10 min. tai kunnes keksit ovat kullanruskeita. Anna jäähtyä ennen kuin siirtelet keksejä, jotteivät ne hajoa.
Resepti on erittäin helppo ja lopputulokset vievät kielen mennessään, varoituksen sana siis. Ja suklaan laadun voi valita ihan sen mukaan, mistä itse tykkää tai vaikka sekoittaa useampaa eri suklaata. Itse olen tehnyt keksejä taloussuklaasta, valkoisesta tobleronesta sekä Fazerin chili-suklaasta. Kaikki ihania, etenkin kaksi ensimmäistä! Jos joku nyt innostuu kokkaamaan näitä niin saapi tuoda kouluun maistiaisia *lääh*
Joo siis eihän ne mitään muffineja ole vaan muhkean pehmeän kosteita muffinsssseja ässällä! Ja tämä resepti syystä että valmistamme maanantaina Toiminnan muodot -kurssiin liittyen ryhmämme kanssa menun, johon kuuluu tomaattikeiton, sämpylöiden ja vuohenjuusto-/fetasalaatin lisäksi suklaamuffinsseja. Eli Leena, tiedoksi ja Ida, tässä siis resepti.
Muffinssit (suklaa/valkosuklaa-mustikka/plain)
Sekä vaihtoehtoisesti joko:
Tai
Tai
Itse laitan yleensä hieman reilummin suklaata kuin tuon 100g mutta lienee makuasia ja kyse tietysti siitäkin, paljonko tuota ihanaa antioksidanttista funktionaalista elintarviketta on käytettävissä. Rasvan lisäämisestä ei ole myöskään koskaan ollut haittaa, mutta perusreseptikin tuottaa oikein makoisia kavereita.
Jos haluat jotain OIKEIN suklaista, päällystä muffinssit mokkapalakuorrutteella, johon siis seuraavia aineksia:
Tässä ainemäärät laskettu puolikkaalle kuorrutemäärälle, joka on muistaakseni riittänyt hyvin tästä reseptistä valmistuvan muffinssimäärän kuorrutukseen. The more the merrier tosin. Olen myös kokeillut suklaamuffinssireseptiä siten, että korvasin kahvin Baileyssillä taikinassa sekä kuorrutteessa. Aivan keleen herkullisia
Seuraavaksi tulossa mahtava Cookie- eli keksiresepti, jonka tuotoksia ainakin Riina on päässyt rouhimaan. Olivat jouluna suuri suksee Ja lähettäkää niitä omia reseptejä mulle sähköpostilla niin julkaisen: mur@iki.fi
Koska lupasin Leenalle, rikon nyt hieman lakia ja kopioin tänne sipulirieskojen reseptin Saara Törmän kirjasta Saa vaivata, joka on erinomaisen käyttökelpoinen keittokirja. Rieskojen lisäksi kirjasta löytyvät Korvasämpylät ovat nykyään jo vakituinen osa sämpylärepertuaariani ja niitä on syötetty itsen lisäksi monenlaisille vieraille. Kyllä kelpaa!
Sipulirieskat (4 kpl)
Kuori ja hienonna sipulit. Kuumenna pannulla pihaus öljyä ja paista sipulit pehmeiksi. Murusta joukkoon kasvisliemikuution puolikas ja lisää soija. Kaada sipulit soijineen kulhoon ja lisää kylmä neste. Lisää basilika tai muu haluamasi mauste. Sekoita ja laita seos jääkaappiin jäähtymään.
Sipuleiden jäähdyttyä kuumenna uuni 275 asteeseen. Kun uuni on kuuma, ota seos jääkaapista ja sekoita siihen jauhot. Nostele taikinasta pellille leivinpaperille neljä kokkarestta ja painele märällä kädellä kokkareet ohuehkoiksi rieskoiksi. Laita pelti uuniin ja paista n. 15 min. Syö HETI rasvan tai levitteen kanssa!
Toim. huom. Itse olen käyttänyt kaikenlaisia muita kuin ohrajauhoja eli tasan niitä mitä kaapista löytyy ja hyvää tulee. Ja jos haluat tehdä pellillisen rieskaa, tee tupla-annos taikinaa ja levitä se tasaiseksi levyksi pellille erillisten rieskojen sijaan. Ei ainakaan makua pahenna, kuten apuvälinekeittiöryhmämme tietää…
Viikonlopun kunniaksi, paljasta cocktail-palasalaisuutesi! Onko kunkkukombo juusto ja rypäle, lihapulla mangolla vai kinkku ja makkara??! Ehkä jotain vielä eksoottisempaa? Itse en ole koskaan tehnyt cocktail-paloja, mutta hieman haaveilen keksiväni salamin kanssa jotain ihanaa… Jos olet räjäyttänyt jackpotin ja antanut palan viedä kielesi, älä jää yksin. Ota yhteyttä Monkey Foodin toimituskuntaan ja KERRO OHJEESI. Voit tehdä sen myös kommenteissa.
Aurinko pesee katuja lumesta,
siis mahtavan keväistä viikonloppua koko köörille!
Äidin sämpyläresepti, jota voi modifioida jauhojen/hiutaleiden/siementen/myslin suhteen hyvin vapaasti, niin teen itsekin. Tässä siis Paratiisimysli-versio.
Sekoita kuivat aineet. Lämmitä maito 42-asteiseksi, sekoita siihen siirappi. Lisää maito kuiviin aineisiin ja kauhiloi sekaisin. Lorauta joukkoon öljyä (itse käytän oliiviöljyä). Voit hieman lisätä jauhoja, jos siltä tuntuu, mutta taikinan on tarkoitus jäädä melko lötköksi eikä sitä pidä juuri vaivata. Aseta peitetty taikinakulho lämpimään, vedottomaan paikkaan kohoamaan n. 20 minuutiksi. Jaa taikina kahteen osaan ja painele kummatkin osat omalle pellilleen jauhoisin sormin leivinpaperin päälle. Älä painele taikinaa liian litteäksi, jotta sämpylät pystyy valmiina vielä halkaisemaan. Ajele molemmat taikinalevyt taikinapyörällä yhdeksään osaan ja jätä kohoamaan jälleen peitettyinä, n. 20min. riittää hyvin. Lämmitä uuni 175 asteeseen ja paista sämpylöitä 10-12 minuuttia. Nauti tuoreena margariinin kera, vannon ettet lakkaa syömästä ennen kuin ensimmäinen pelti on tyhjä!
Ohjetta voi siis muutella esim. käyttämällä myslin sijaan kaurahiutaleita, korvaamalla speltin grahamilla, lisäämällä joukkoon kaksi ruokalusikallista auringonkukansiemeniä (näitä kannattaa liottaa ainakin 12h vedessä ennen leipomista) tai vaikka leipasemalla pelkistä vehnäjauhoista, ihan sen mukaan mitä kaapista löytyy ja mistä pitää. Avainsanat ovat Helppo, Vaivaton ja Nopea
…niin mulla se olis ainakin tällä hetkellä Myllärin Paratiisi-mysli, joka on TAIVAALLISTA, kuten nimensä lupaa :-p Paratiisi menee kurkusta alas ihan pelkiltään, bulgarianjogurtin kans tai sämpylöissä, joiden Paratiisi Special Versionin laitan huomenna reseptiks. Ja siis miksi se on niiiiin hyvää? 45% hedelmää ja pähkinää AIjaijaijai ananas BaNaNas oiJOIjoiJOi CoConuts!
Mitä SINÄ söisit?
Semiterveellinen juustokaakku
Ota tuorejuusto huoneenlämpöön ainakin tunniksi ennen valmistusta. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita myös tuorejuustoa. Lisää kerma juustoon ja sekoita vielä. Maista. Lisää makeutusainetta makusi mukaan. Tasoita seos kakkupohjalle tai vuokaan ja laita jääkaappiin.
(Mikäli haluat kakulle pohjan, murenna keksit vuoan pohjalle ja levitä seos niiden päälle.)
Hyydytä valitsemasi marjat tai marjasekoitus liivatteella ohjeen mukaan. Esim. mustikka-boysenmarjasekoitus toimii hyvin. Hyydytä marjasekoitusta jääkaapissa hetki ennen kuin levität sen kaakun päälle ja laita lopulta koko komeus takaisin jääkaappiin hyytymään.
Nauti aikaisintaan tunnin päästä!
Ps. Voit myös unohtaa koko kakkumuodon ja tarjoilla kermatuorejuustoseoksen marjoilla höystettynä vaikka laseista.
Jos vihdoin sais aikaseks kerätä virtuaalista keittokirjaa…. Tuore idea Enivei, tiedossa kokeiltuja reseptejä ja muuta ruokaläppää. Osallistukaa keskusteluun.
t. apinakokki mukkelismuuli
| M | T | W | T | F | S | S |
|---|---|---|---|---|---|---|
| « Apr | ||||||
| 1 | ||||||
| 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 |
| 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 |
| 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 | 22 |
| 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 | 29 |
| 30 | 31 | |||||
